| dc.description.abstract | “Vain äänestämällä voit vaikuttaa” on tuttu lausahdus vaalien alla. Se ei kylläkään pidä paikkaansa, sillä muitakin poliittisen osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja on. Poliittisen luottamuksen aaltoliike ja demokratian “kriisi” ovat laskeneet kansalaisten osallistumista länsimaisissa yhteiskunnissa perinteisillä mittareilla tarkasteltuna. Osallistuminen näyttää kuitenkin löytäneen uusia uomia. Perinteinen vaali- ja puolueosallistuminen on saanut rinnalleen koko joukon uusia tapoja osallistua, kuten esimerkiksi poliittisen kuluttamisen, asukasaktivismin ja kansalaisaloitteet.
Epävirallisten osallistumistapojen lisäksi osa uusista osallistumisen muodoista on institutionalisoitu kun edustuksellisen demokratian kylkeen on lisätty suoran demokratian muotoja ja verkostomaista hallintoa on kehitetty. Nämä uudet osallistumisen tavat eivät lähemmässä tarkastelussa ole itse asiassa kaikki edes kovin uusia, sillä ne ovat tulleet osaksi länsimaisia poliittisia järjestelmiä jo viimeistään 1970-luvulta lähtien. Viime aikoina niiden määrä ja merkitys on kuitenkin kasvanut. Demokratiainnovaatioiksi kutsuttujen osallistumisen tapojen on tarkoitus täydentää perinteistä demokratiaa ja paikata osaltaan sen demokratiavajeita ja jähmeyttä. Uusien ja vanhojen osallistumistapojen yhteenliittäminen ei välttämättä ole kuitenkaan täysin ongelmatonta.
Tässä teoksessa tarkastellaan vanhan ja uuden poliittisen osallistumisen välisiä jännitteitä. Onko kysymys osallistumisesta vai hallintovetoisesta osallistamisesta? Osallistuvatko kansalaiset oma-aloitteisesti vai koska hallinto haluaa heidän osallistuvan? Onko kaikki osallistuminen demokraattista tai ylipäätään tarpeen? Onko vanha demokraattinen järjestelmä kriisissä? Siirtävätkö uudet osallistumisen muodot valtaa tahoille, joiden demokraattinen legitimiteetti, vastuullisuus ja responsiivisuus ovat kyseenalaisia?
Näitä ja monia muita poliittisen osallistumisen keskeisiä kysymyksiä tässä teoksessa pohtivat politiikan tutkijat eri näkökulmista ja teoreettisista lähtökohdista. | |
| dc.description.tableofcontents | <ul>
<li>Alkusanat, s. 5 </li>
<p></p>
<b><li>OSA I: POLIITTISEN OSALLISTUMISEN NYKYTILA </li></b>
<p></p>
<li>Vaali- ja puolueosallistumisesta demokratiainnovaatioihin: syventyykö
vai heikentyykö demokratia?, s. 8,
Elina Kestilä-Kekkonen & Paul-Erik Korvela </li>
<li>Demokratian ritareista näppäimistösotureihin: Poliittisen osallistumisen
kirjo laajenee, s. 30,
Miira Raiskila & Matti Wiberg </li>
<li>Viisi väitettä osallistumisesta, s. 52,
Sami Borg & Elina Kestilä-Kekkonen </li>
<p></p>
<b><li>OSA II: POLIITTISEN OSALLISTUMISEN MUUTOS </li></b>
<li>Verkostodemokratia: osallistuminen politiikka- ja hallintaverkostojen
toimintaan, s. 77,
Ari-Veikko Anttiroiko </li>
<li>Hallinto- ja kansalaisaloitteinen osallistaminen, demokratia
ja politiikka, s. 110,
Pertti Lappalainen </li>
<li>Hallinnallistuuko kansalaistoiminta? Valtion ja kansalaisyhteiskunnan
suhteet hallinnan paradigmojen muutoksessa, s. 134,
Marja Keränen </li>
<p></p>
<b><li>OSA III: ONKO OSALLISTUMINEN AINA TOIVOTTAVAA
JA MERKITYKSELLISTÄ? </li></b>
<li>Paljonko osallistumista tarvitaan?, s. 161,
Matti Wiberg </li>
<li>Vaalimenettelyt ja äänestämisen hyöty äänestäjälle, s. 190,
Hannu Nurmi </li>
<li>Kun valta kauas karkaa: EU, kansainvälistyminen ja poliittisen osallistumisen
vaikeus, s. 219,
Tapio Raunio </li>
<p></p>
<li>Lähteet, s. 245 </li>
<li>Kirjoittajat, s. 279 </li>
</ul> | |
