Yksinäisyys aikuisten vuorovaikutussuhteiden tutkimuksessa : katsaus vuosiin 2006-2016

Abstract

Yksinäisyyden tutkimus on jakautunut monille ihmis- ja yhteiskuntatieteellisille aloille, joista yksi on puheviestintä.Yksinäisyyden ilmiö liittyy merkittävästi ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin ja erityisesti niissä koettuun puutteellisuuteen sekä odotustenvastaisuuteen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on jäsentää ja arvioida puheviestinnän tuoreinta tutkimustietoa aikuisten yksinäisyydestä ja vuorovaikutussuhteista.Katsaus kohdistettiin työikäisten aikuisten yksinäisyyden tutkimukseen, jota kerättiin järjestelmällisesti vuosien 2006 - 2016 ajalta.

Kirjallisuuskatsaus perustuu 46 englanninkieliseen empiiriseen tutkimusartikkeliin. Systemaattinen kirjallisuushaku kohdistettiin monitieteisiin artikkelitietokantoihin, joista etsittiin sekä puheviestinnän että lähitieteiden viimeaikaista yksinäisyystutkimusta.

Tulokset osoittavat, että aikuisten yksinäisyyden ja vuorovaikutussuhteiden osalta on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty pääasiassa määrällistä, kyselylomakkeita hyödyntävää ja yksinäisyyttä selittämään pyrkivää tutkimusta. Usein tutkimushenkilöinä olivat toimineet korkeakouluopiskelijat. Analyysin perusteella aikuisten yksinäisyyden suhteen tutkittuja vuorovaikutussuhteiden kysymyksiä olivat teknologiavälitteinen vuorovaikutus, sosiaalinen ahdistuneisuus, vuorovaikutustaidot, vuorovaikutussuhteet ja –verkostot, vuorovaikutussuhteiden kehittyminen sekä laatu, sosiaalinen tuki ja sopeutuminen. Käsiteanalyysin perusteella yksinäisyys nähdään tutkimusalueella yksilön vuorovaikutukseen vaikuttavana haitallisena, tulkinnallisena, emotionaalisena ja relationaalisena prosessinomaisena kokonaisuutena.

Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että aikuisten yksinäisyyden ja vuorovaikutussuhteiden tutkimus on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut tutkimustehtäviltään ja -menetelmiltään yhteneväistä, mutta ilmiöiltään monipuolista. Aikuisten yksinäisyyttä vuorovaikutussuhteissa on tutkittu selvittämällä sekä yksinäisyydelle altistavia tekijöitä, yksinäisyydeltä suojaavia tekijöitä että yksinäisyyttä syventäviä vuorovaikutukseen liittyviä vahingollisia uskomuksia ja toimintatapoja.Yksinäisyyden tutkiminen teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen avulla näyttäisi katsauksen perusteella tuottavan uutta mielekästä tutkimustietoa. Jatkossa työikäisten aikuisten yksinäisyyttä ja vuorovaikutussuhteita olisi tarpeellista tutkia enemmän keski-ikäisten aikuisten osalta, minkä lisäksi työyhteisöihin liittyvien yksinäisyyden kokemusten tulisi saada tutkimuksessa lisähuomiota.