Harrastuneisuuden yhteys elämänlaatuun yksin tai toisen kanssa asuvilla iäkkäillä henkilöillä

Abstract

Harrastus on töistä ja muista päivittäisistä toiminnoista erillään oleva aktiviteetti, johon yksilöt osallistuvat saadakseen nautintoa tai hyvinvointia. Elämänlaatu viittaa yksilöiden yleiseen hyvinvointiin ja se sisältää muun muassa terveyden, koulutuksen sekä sosiaalisen osallisuuden. Yksin asuminen on yhä yleisempää myös Suomessa ja sen on havaittu olevan yhteydessä matalampaan hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Harrastuneisuuden on havaittu olevan yhteydessä parempaan elämänlaatuun, mutta asiaa ei ole tarkasteltu yksin asuvien ja toisen kanssa asuvien vanhusten kesken. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko ko-tona tai kodin ulkopuolella tapahtuva harrastuneisuus yhteydessä parempaan elämänlaatuun yksin tai toisen kanssa asuvilla iäkkäillä ihmisillä.

Tutkimus on osa Life-Space Mobility in Old Age-tutkimusprojektia. Tutkimukseen osallis-tui 848 kotona itsenäisesti asuvaa 75-90 –vuotiasta henkilöä Jyväskylän ja Muuramen alu-eelta. Elämänlaatua arvioitiin WHOQOL-BREF-mittarilla. Harrastuneisuutta ja harrastuk-sissa käymisen useutta arvioitiin haastattelukysymyksillä. Harrastuksen, asumismuodon ja elämänlaadun yhteyttä analysoitiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä ja kovarianssiana-lyysillä.

Tutkittavista 38 % oli miehiä ja 62 % naisia. Yksin asui 26 % miehistä ja 70 % naisista. Ko-din ulkopuolella tapahtuva ryhmäharrastus oli 56 %:lla osallistujista ja kotona tapahtuva harrastus 94 %:lla. Yksin asuminen oli yhteydessä matalampaan ja harrastus korkeampaan elämänlaatuun sekä miehillä että naisilla. Paras elämänlaatu oli toisen kanssa asuvilla mie-hillä, joilla oli kodin ulkopuolella tapahtuva ryhmäharrastus (elämänlaadun keskiarvo 101.0 ja keskihajonta 1.2) ja huonoin elämänlaatu naisilla, jotka asuivat yksin ja joilla ei ollut ko-din ulkopuolella tapahtuvaa ryhmäharrastusta (98.5, 0.9). Elämänlaadun erot selittyivät iän ja alaraajojen toimintakyvyn eroilla. Kotona tapahtuvan harrastuksen ja elämänlaadun välis-tä yhteyttä ei voitu tutkia, koska lähes kaikki raportoivat kotona tapahtuvan harrastuksen.

Kodin ulkopuolinen ryhmäharrastuneisuus oli yhteydessä parempaan elämänlaatuun niin yksin asuvilla kuin jonkun toisen kanssa asuvilla iäkkäillä henkilöillä, mutta yhteys selittyi iän ja alaraajojen toimintakyvyn eroilla. Saatu tulos on samansuuntainen kuin aiempien tut-kimusten tulokset. Tämän poikkileikkaustutkimuksen perusteella ilmiöiden ajallinen järjes-tys jää epäselväksi. Kuitenkin olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että myös huonokun-toisten ja iäkkäämpien henkilöiden olisi mahdollista päästä kodin ulkopuolelle harrastamaan ja näin ollen mahdollisesti parantaa elämänlaatuaan.

Leisure time activities are separated from work and other daily activities and people partici-pate in them to receive pleasure and wellbeing. Quality of life refers to general wellbeing among individuals and it includes health, education, social participation and hobbies. Living alone is more and more common in Finland and it is associated with diminished wellbeing and quality of life. Leisure time activities have been found to be associated with better quality of life, but this hasn’t been researched comparing aged people living alone and older people living with someone else. The purpose of this research was to examine whether lei-sure time activities that take place at home or outside home are associated with better quali-ty of life among aged people living alone or living with someone else.

This cross-sectional study is part of the Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) research project. The data consist of 848 community-living people aged 75 to 90 in the Muurame and Jyväskylä municipalities. Quality of life was assessed with WHOQOL-BREF assessment instrument. Leisure time activities and participation in them were assessed with interview questions. The association between leisure time activity, housing and quality of life was ana-lyzed with two-way analysis of variance and analysis of covariance.

Of the participants 38 % were men and 62 % were women. 26 % of men and 70 % of women were living alone. Of the participants 56 % had a leisure time activity that took place outside home and 94 % leisure time activity that took place at home. The best quality of life was among men who lived with someone else and had a leisure time activity that took place out-side home (the mean value of quality of life was 102.9 and the standard deviation 1.0) and the worst quality of life among women who lived alone and didn’t report having leisure time activity (98.5, 0.9). The differences in quality of life were explained by the differences in age and function of lower limbs. The association between quality of life and leisure time activity that took place at home could not be examined due to the high number of reports.

The leisure time activities that took place outside home were associated with better quality of life among both those who lived alone and those who lived with someone else, but the association was explained by the differences in age and the function of lower limbs. The received outcome supports earlier research evidence. On the ground of this cross-sectional study the chronological order of events remains unclear. Those who are older and who have lower functional capacity should have better opportunities to participate in leisure time ac-tivities that take place outside home. The society should provide it for them. That way they could have a chance to improve their quality of life.