Terapeuttisen harjoittelun vaikutus toimintakykyyn niskakipuisilla päänsärkyä potevilla naisilla

Sari Lintukorpi (2017). Terapeuttisen harjoittelun vaikutus toimintakykyyn niskakipuisilla päänsärkyä potevilla naisilla. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, (fysioterapia) pro gradu -tutkielma, 53 s., 4 liitettä. Tämä tutkimus on osa UKK-instituutin laajempaa päänsärkytutkimusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko puolen vuoden terapeuttisella harjoittelulla vaikutusta niskakipuisten päänsärkyä potevien naisten itsearvioituun toimintakykyyn, kun sitä verrataan placebo-hoitoon, ja tapahtuuko itsearvioidussa toimintakyvyssä muutosta seurannan aikana. Tutkimukseen osallistui niskakipua ja päänsärkyä / migreeniä potevia 21–60-vuotiaita naisia (n=116). Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: interventioryhmään (n=57), joka teki harjoitteita ja vertailuryhmään (n=59), joka sai TENS-hoitoa placebo annostuksella. Tutkimuksen harjoitusinterventio eteni progressiivisesti matalakuormitteisista kaularangan lihaksia vahvistavista harjoitteista kohti spesifejä korkealla kuormalla suoritettuja niskahartiaseudun lihaksia vahvistavia harjoitteita. Interventioryhmäläiset saivat kuusi ohjauskertaa ja heitä ohjattiin tämän lisäksi harjoittelemaan omatoimisesti kerran päivässä, kuusi kertaa viikossa. Vertailuryhmäläiset saivat placebo-TENS-hoitoa kuusi kertaa 45 minuutin ajan, mahdollisimman pienellä virtamäärällä, ja heille ohjattiin kolme eri venytysharjoitusta niska-hartiaseudun lihaksille. Niskakivun itsearvioitua toimintakyvyn haittaa kysyttiin niskakipuindeksi-kyselylomakkeella (Neck Disability Index-FI). Ryhmien välisiä eroja testattiin heti intervention jälkeen sekä 12 ja 24 kuukauden seuranta-aikana. Ryhmien välisiä keskiarvoeroja testattiin kovarianssianalyysillä (ANCOVA) sekä Generalized Linear Mixed Model (GLMM) mallilla. Tulokset osoittivat, että intervention jälkeen interventioryhmän toimintakyky oli parantunut 8 prosentilla (p˂0.001) ja vertailuryhmän toimintakyky oli parantunut 7 prosentilla (p˂0.001), eikä ryhmien välillä ollut eroa parantumisen suhteen (p=0.086). Toimintakyky heikentyi vuoden ja kahden vuoden seuranta-aikana tilastollisesti merkitsevästi (p<0.004) ja muutokset toimintakyvyssä oli molemmissa ryhmissä alkutilanteeseen nähden huonompaan suuntaan. Seuranta-aikana ryhmien tulosten muutosten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0.288). Tutkimuksen perusteella sekä terapeuttinen harjoittelu että placebo-TENS-hoito ovat yhtä vaikuttavia niskakivun aiheuttaman toimintakyvyn parantumiseen. Jotta voitaisiin tehdä suosituksia niskakipuisten, päänsärkyä potevien terapeuttiseen harjoitteluun toimintakyvyn osalta, tarvitaan jatkotutkimuksia aiheeseen liittyen. Avainsanat: terapeuttinen harjoittelu, niskakipu, jännityspäänsärky, kaularankaperäinen päänsärky, migreeni, niskakipuindeksi (NDI-FI).

Sari Lintukorpi (2017). The effects of therapeutic exercise on women with headache and neck pain. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master`s thesis, 53 pages, 4 appendices. This study is a part of a larger study of headache at the UKK-institute. The purpose of the present study was to investigate how a progressive group-based therapeutic exercise program decreases disability of neck pain among working female. Voluntary women (n=116) with chronic cervicogenic headache and / or migraine with neck pain took part to the study. Women were divided into two groups: one doing therapeutic exercises (n=57) and the other receiving a sham dose transcutaneous electrical nerve stimulation and stretching (n=59). This study is a 6-month randomized controlled trial with 12 and 24 months` follow-ups. The training program of the exercise group consisted of six progressive therapeutic exercise modules including proprioceptive, progressive cranio-cervical and cervical exercises, and exercises with high load for neck muscles during the 6-month intervention. The purpose was to improve postural and movement control of the cervical spine and shoulder region, and to strengthen the postural muscles. The control group (TENS) received six individually performed 45-minute sham TENS treatment sessions and stretching. The participants` disability caused by neck pain was measured by the Neck Disability Index Finnish version (NDI-FI). Between-group differences were analysed separately at six, 12 and 24 months from the baseline, with analysis of variances (ANOVA) and with generalized linear mixed models (GLMM) with the covariates. At the six month follow-up assessments neck disability had significantly decreased in the both exercise group and the control group (p<0.001). The function of the exercise group and the control group had increased by 8 % and by 7 % respectively. No significant differences between groups were found (p=0.086). At the 12 and 24 months follow-up assessments the neck disability in the both exercise group and control group had significantly increased (p<0.004). No significant differences between groups were found (p=0.288). The results of this study do not show clearly whether exercise therapy or TENS treatment and stretching will decrease disability of neck pain on women with chronic headache and neck pain. Future studies will be needed. Keywords: therapeutic exercise, neck pain, cervicogenic headache, migraine, Neck Disability Index-FI.