Okkluusiopohjaisen tarkkaamattomuuden mittausmenetelmän validiteetin arviointi

Ajosimulaattoritutkimuksessa käytettävä okkluusiopohjainen tarkkaamattomuuden mittausmenetelmä on kehitetty operationalisoimaan kuljettajan tarkkaamattomuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä okkluusiomatkojen ja –aikojen perusteella. Okkluusiomatka on sellainen matka metreinä, jonka kuljettaja etenee katsomatta tietä ja okkluusioaika se aika sekunteina, joka kuljettajalla kestää ajaa tietä näkemättä. Menetelmässä kuljettaja voi dynaamisesti säätää ajonopeuttaan ja ajokäyttäytymistään, jolloin tarkkaamattomuutta voidaan mitata aikaisempaa tutkimusta monipuolisemmin. Okkluusiopohjainen tarkkaamattomuuden mittausmenetelmän avulla voidaan tutkia esimerkiksi erilaisten mobiililaitteiden käytön aiheuttamaa visuaalista vaativuutta realistisen kaltaisessa liikenneympäristössä. Testin taustalla on vahva kausaalinen oletus siitä, että liian vaikea tai häiritsevä ajonaikainen tehtävä häiritsee kuljettajan visuaalisen tarkkaavaisuuden säätelyä. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli arvioida okkluusiopohjaisen tarkkaamattomuuden mittausmenetelmän reliabiliteettia ja validiteettia. Tutkimus on empiirinen ja kvantitatiivinen ja se koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kvantitatiivisesta meta-analyysista. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu kolmesta Jyväskylän yliopistossa tehdystä ajosimulaattoritutkimuksesta. Okkluusiopohjainen tarkkaamattomuuden mittausmenetelmä vaikuttaa kohtuullisen toistettavalta ja luotettavalta mittarilta visuaalisen tarkkaamattomuuden säätelyn tutkimisessa. Menetelmällä saadaan aikaan sellaisia tuloksia, jotka toistuvat samankaltaisina erilaisista asetelmista ja tutkituista laitteista toisiin, ja tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Jatkossa olisi hyvä tutkia erityisesti erilaisten kuljettajien henkilökohtaisen preferenssin ja ajotapojen eroja ja arvioida, olisiko syytä muodostaa erilaisia verifikaatiorajoja erilaisille kuljettajille.

The occlusion-based distraction measurement method which is measured in occlusion time and distance was developed to be used in driving simulator research to operationalize factors leading to driver’s inattention. In this method the driver can dynamically adjust the driving speed and behavior and therefore the distractions and driver’s inattention can be measured more diversely than before. For example, by using occlusion-based distraction measurement method the visual demand of using mobile devices in a realistic driving environment can be examined. The causal assumption behind the test is that driver will be distracted from controlling one’s visual attention by tasks that are too difficult or distractive. The aim of the thesis was to evaluate the reliability and validity of the occlusion-based distraction measurement method. The study includes a literature review and a quantitative meta-analysis carried out to data gathered from three different studies. This research shows that the occlusion-based distraction measurement method is reasonably valid and reliable for measuring the driver’s control of visual attention. The method brings results that appear similar in different set-ups and devices and that are in line with earlier research. As a follow-up research it might be good to study differences in driver’s personal preference and driving styles which could show if there is a need to set different boundaries for verification for different drivers.