"Ketään toista minunlaistani lasta ei ole olemassa" : perhehoitolasten koulukokemuksia

Abstract

Laadultaan kvalitatiivinen tutkimukseni lähtee päätehtävänään selvittämään millainen on hyvä opettaja perhehoitolapsen mielestä. Selvitin perhehoitolasten omasta näkökulmasta, mitä mahdollisuuksia opettajalla on oppilaan terueen ja vahvan itsetunnon rakentumisen tukemiseen. Kirjoitelma-aineisto koostuu viiden eri-ikäisen perhehoitolapsen, tyttöjen ja pojan, kirjoitelmista, Tutkimus palvelee perhehoidon ajankohtaisia, laadullisia kehittämistavoitteita tuomalla kuuluville perhehoidossa olevien lasten ja nuorten ääntä kokemuksistaan koulumaailmassa. Tavoitteena on edistää alkanutta kehittämistyötä koulun, opetuksen, opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutuksen sekä lastensuojelun, erityisesti sijaishuollon välillä. Tutkimuksen teoriaosassa määrittelen perhehoitoon liittyvät keskeiset käsitteet sekä perhehoidon kehittymisen nykyiseen muotoonsa. Tarkastelen itsetuntoon, sosiaalisen pääoman rakentumiseen ja pedagogiseen rakkauteen liittyviä tekijöitä. Tutkimuksessa pohditaan opettajan mahdollisuuksia toimia oppilaan suojaavana ja voimavaroja vahvistavana tekijänä. Opettajan oman arvofilosofian tiedostaminen nousee tässä tarkastelussa keskeiseksi tekijäksi. Tuloksissa pohdin erityisesti hyvän opettajuuden emotionaalista ulottuvuutta, teoriaosuus mahdollistaa tämän tarkastelun. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että perhehoitolapset pitävät merkittävänä opettajan aitoa läsnäoloa ja pedagogiseen dialogiin tähtäävää lasta aruostavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta. Pelkoa, turvattomuutta ja hylkäämisen kokemuksia koulukontekstissa luo opettajan avoin ja hallitsematon negatiivisten tunteiden näyttäminen kuten: suuttuminen, huonotuulisuus, alentava ja ymmärtämätön käyttäytyminen, Erityisen merkittäväksi nousee opettajan emotionaalinen käyttäytyminen ja tämän aiheen koulutustarpeen huomioiminen opettajankoulutuksessa sekä opettajien täydennyskoulutuksessa, Onnistumisen ja hyväksymisen kokemuksia tarjoamalla koulu ottaa suojaavan tekijän roolin perhehoitolapsen elämässä riski-, ja haavoittuvuustekijöitä kompensoimalla.