Fyysisen aktiivisuuden yhteys toiminnanohjaukseen perimenopausaalisilla naisilla

Abstract

Siivonen, Anna-Katriina. 2017. Fyysisen aktiivisuuden yhteys toiminnanohjaukseen peri-menopausaalisilla naisilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, gerontolo-gian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 39s.

Vaihdevuodet ovat luonnollinen osa naisen ikääntymistä. Vaihdevuosiin liittyvä estrogeenin väheneminen voi kuitenkin lisätä luonnollisen ikääntymisen myötä tapahtuvaa heikkenemis-tä kognitiivisissa toiminnoissa. Toiminnanohjaus on mahdollisesti erityisen herkkä vaihde-vuosien aikaisille muutoksille. Naiset elävät kolmasosan elämästään vaihdevuosien jälkeen, joten hyvän kognitiivisen ikääntymisen tukeminen on tärkeä terveyden edistämisen tavoite tämän ikäisillä naisilla. Tutkimusten mukaan fyysinen aktiivisuus vähentää ikääntymiseen liittyvää kognitiivisten toimintojen heikkenemistä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituk-sena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyttä toiminnanohjaukseen perimenopausaalisil-la naisilla.

Tutkielman aineistona käytettiin estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA)-tutkimuksen aineistoa. Poikkileikkaustutkimuksen aineistoon kuului 339 perimenopaussin varhaisen ja myöhäisen vaiheen ryhmiin kuuluvaa naista. Fyysisen aktiivisuuden mittarina käytettiin päivittäin vapaa-ajan liikunnassa ja työmatkoilla kertyneitä MET -minuutteja. Toiminnanohjauksen mittarina käytettiin Trail making testin osia A ja B sekä näiden erotus-ta B-A. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin jatkuvien muuttujien osalta riippumattomien otosten t-testin ja luokiteltujen muuttujien osalta ristiin-taulukoinnin ja khii toiseen testin avulla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin lineaari-sen regressioanalyysin avulla. Regressioanalyysissa vakioivina tekijöinä olivat ikä, koulu-tustaso, estrogeenipitoisuus, follikkelia stimuloivan hormonin pitoisuus ja päiväaikainen väsymys.

Fyysisellä aktiivisuudella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys TMT-A osan suoritusaikaan (Beta=.005, β= -.130, p= .021). Fyysinen aktiivisuus selitti 1.7 % suoritusajan vaihtelusta. Kun malli vakioitiin, yhteys heikkeni eikä ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Fyysisellä aktiivisuudella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä TMT-B osan suoritusaikaan (Be-ta= .002, β= -.016 p= .773) tai TMT-B ja A osien suoritusajan erotukseen (Beta= .003, β= .037, p= .510).

Tämä tutkielma osoitti, että fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä suoriutumiseen Trail ma-king testin A osassa, joka mittaa visuaalista etsintää ja hahmottamisen nopeutta. Fyysisesti aktiivisemmat suoriutuivat paremmin tässä testin osassa. Kuitenkaan fyysisellä aktiivisuu-della ei ollut yhteyttä Trail making testin osaan B tai B ja A osien erotukseen, jotka mittaa-vat toiminnanohjausta laajemmin.

Siivonen, Anna-Katriina. 2017. Association between physical activity and executive functi-on in perimenopausal women. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväsky-lä, Gerontology and public health, Master’s thesis, 39pp.

Menopause is a natural part of women´s aging. Estrogen level decreases in menopause. The decrease in estrogen level can intensify the normal decrease in cognitive function by aging. It has been shown that physical activity is associated with better cognition. The purpose of this cross-sectional study was to investigate the association between physical activity and executive function in perimenopausal women.

This study is based on the data collected in the Estrogen Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) –study. The study population consisted of 339 early and late perimenopause wom-en. Physical activity was measured as daily MET minutes used on leisure time and com-mute. Executive function was measured with the trail making test A, B and B-A. Data was analyzed by using SPSS Statistics software. Differences between groups were analyzed by independent-samples t-test, cross-tabulation and chi-square test. The association between physical activity and executive function was investigated by linear regression analysis.

Physical activity was associated to the result of TMT-A (Beta=.005, β= -.130, p= .021). Phy-sical activity explained 1.7 % of the result of TMT-A. When the model was adjusted with age, level of follicle stimulating hormone and estrogen, education and tiredness the asso-ciation was weaker and no longer statistically significant. Physical activity was not asso-ciated with the result of TMT-B (Beta= .002, β= -.016 p= .773) or TMT-B-A (Beta= .003, β= .037, p= .510).

According to this study physical activity was associated with the result of TMT-A, which measures visual search and perceptual speed. Those who were physically more active per-formed better on the test. However, physical activity was not associated with the results of TMT-B or TMT-B-A, which measures executive function more widely.

Key words: executive function, physical activity, menopause, perimenopause