Tarina uhasta : Jimmy Carterin vuoden 1980 Moskovan olympiakisojen boikottijulistus retorisena operaationa

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Jimmy Carter loi vuoden 1980 Moskovan olympiakisojen boikottijulistuksella ja sitä edeltäneellä Kansakunnan tila - puheellaan tarinan uhasta poliittisen operaationsa välineenä ja politisoi olympialaiset poliittiseksi areenaksi. Tarkoituksena on tarkastella Jimmy Carterin 23.01.1980 pitämää Kansakunnan tila -puhetta ja 23.03.1980 pidettyä boikottijulistus - puhetta painottaen boikottijulistusta. Tutkimuksen näkökulma on retorinen historiallisella taustoituksella etsien poliittisen operaation motiiveja ja tuoden esiin niiden tuloksia eri näkökulmista. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty useiden retoristen teorioiden pohjalta retoriikka-analyysiä: George Lakoffin Don't Think of an Elephant – teoksessa esiintyvää poliittisen raamittamisen käsitettä, Barry Buzanin ja kumppaneiden Security: A New Framework esittämää turvallistamisen käsitettä ja Carl Schmittin The Concept of the Political – teoksessa esittämää ystävän ja vihollisen – teoriaa tukien tätä muulla asiaan kuuluvalla materiaalilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Jimmy Carter politisoi olympialaiset turvallistamalla boikottijulistuksensa ja Kansakunnan tila - puheensa kielellisen todellisuuden hätätilasta. Tämän myötä Neuvostoliitosta tuli eksistentiaalinen uhka, mikä aktualisoituisi osallistumalla vuoden 1980 Moskovan olympiakisoihin. Olympialaisiin osallistumisesta muodostui arvovalinta moraalisen hyvän ja pahan välillä, missä Carter asemoi itsensä moraaliseksi hyväksi ja turvan tuojaksi. Tämä sai aikaan ehdottoman jaottelun ystävään ja viholliseen, absoluuttiseen pahaan Neuvostoliiton edustamana. Tämä uhka tuli luoda vuoden 1980 presidentinvaalien voittamiseksi ja Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisen aseman parantamiseksi suhteessa Neuvostoliittoon. Boikotti toteutui, mutta ei saavuttanut boikottiin osallistuvien eikä boikottiin osallistumattomien valtioiden legitimiteettiä eikä urheilijoiden hyväksyntää osallistumisesta riippumatta. Carter aliarvioi urheilijoiden ja olympialaisten merkityksen siviiliyhteiskunnalle. Olympiakisat muodostivat matalariskisen konfliktialueen, niin silti sen alueen käyttöä poliittisiin intresseihin ei hyväksytty, koska Carterin kielellinen todellisuus ei vakuuttanut kaikkia, erityisesti päätöksestä kärsineitä valtioita ja urheilijoita, jotka menettivät näyttöpaikkansa. Konfliktit lisääntyivät liennytyspoliitikasta poissiirtymisen myötä vahvistaen hypoteesini, että boikottijulistus oli merkittävä retorinen toimi, mikä vaikutti retoriseen voimatasapainoon ja kylmän sodan kulkuun, ja minkä motiivit olivat lopulta täysin muualla kuin yleisesti tutkimuksessa ja puheessa todettu Afganistanin sota.