Lapsuudessa tai nuoruudessa urheiluharrastuksen lopettaneiden ja sitä jatkaneiden terveyskäyttäytymisen erot aikuisuudessa

Saarnio, H. & Viertola, J. 2017. Lapsuudessa ja nuoruudessa urheiluseuraharrastamisen lopettaneiden ja jatkaneiden erot aikuisuuden terveyskäyttäytymisessä. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 64 s. Lapsuuden liikunta-aktiivisuudella ja urheiluseuraharrastamisella on tutkittu olevan yhteys aikuisuuden liikunta-aktiivisuuteen, mutta vaikutuksista muuhun terveyskäyttäytymiseen ei ole paljoa tietoa. Monosen ym. (2016) mukaan Suomessa noin puolet nuorista on mukana urheiluseuratoiminnassa säännöllisesti ja aktiivisesti. Tutkimuksissa on kuitenkin ilmaistu huoli niin sanotusta drop out -ilmiöstä, eli seuraharrastuksen lopettamisesta iän karttuessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten drop out -ilmiö mahdollisesti vaikuttaa aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen ja samalla, eroaako seuraharrastuksen lopettaneiden ja sitä jatkaneiden liikunta-aktiivisuus, päihteidenkäyttö ja ruokailutottumukset, sekä television katselu aikuisuudessa. Tutkimuksen aineisto on koottu Lasten Sepelvaltimotaudin riskitekijät -pitkittäistutkimuksen aineistosta lapsuudesta (9-15 v.) ja aikuisuudesta (33-39 v.) kahdelta eri mittauskerralta (-83,- 86,-07,-11). Askelten määrää lukuun ottamatta muuttujat kerättiin kyselylomakkeiden perusteella. Lapsuudessa drop out muuttuja saatiin luotua 321 tutkittavalle (pojat=188, tytöt=133). Drop out muuttujan perusteella tarkasteltiin seuraharrastuksen lopettaneiden ja jatkaneiden terveyskäyttäytymisen eroja. Tekijät, joita tarkasteltiin lapsuudessa, olivat: liikunta-aktiivisuus –indeksi (PAI), todistuksen kaikkien aineiden keskiarvo, asuinpaikka ja vanhempien koulutustaso sekä BMI. Aikuisuuden muuttujat taas olivat: fyysinen-aktiivisuus –indeksi (PAI), aerobiset askeleet, tupakan poltto, alkoholin käyttö, television katselu, terveellisen ruokavalion -indeksi ja kasvisten syönnin -indeksi. Analyysissä käytettiin keskiarvojen vertailua (t-testi) ja ristiintaulukointia (χ2 -testi) selvitettäessä muuttujien välistä riippuvuutta, sekä ristiintaulukointia. Tulosten perusteella koko tutkimusjoukossa seuraharrastusta lapsuudessa jatkaneet söivät aikuisena terveellisemmin ja myös liikkuvat enemmän aikuisuudessa ja lapsuudessa. Tutkittavien terveellisessä ruokavaliossa (p=0.021) ja kasvisten syönnissä (p=0.047) todettiin merkitsevä ero siten, että jatkaneiden indeksi oli korkeampi, kuin lopettaneilla. Fyysinen kokonaisaktiivisuus oli jatkaneilla merkitsevästi suurempaa kuin lopettaneilla (p=0.019). Oletuksista huolimatta muissa aikuisuuden muuttujissa ei löytynyt merkitseviä eroja ryhmien välillä. Lopettaneiden miesten terveyskäyttäytymisen erot verrattuna jatkaneisiin miehiin olivat selvempiä, kuin naisten vastaavat erot. Miehillä lapsuudessa lopetettu harrastus oli yhteydessä negatiivisesti aikuisuuden terveyskäyttäytymiseen. Lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamisen toteuttamiseen ja mahdollistamiseen onkin hyvä kiinnittää huomiota myös kansanterveydellisistä syistä. Oleellista on pohtia, miten saadaan nuoret jatkamaan harrastusta pidempään, ohi kriittisen ikävaiheen. Urheiluseurojen tavoittaessa yhä useampia lapsia ja nuoria, on niillä mahdollisuus kasvattaa ja opastaa nuoria omaksumaan terveellisiä tapoja, jotka kantavat läpi elämän.