Sosiaalinen työhyvinvointi liikunnanopettajan ammatissa

Mäkelä, M. 2017. Sosiaalinen työhyvinvointi liikunnanopettajan ammatissa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntakasvatuksen pro gradu -tutkielma, 59 s., 1 liite. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikunnanopettajien sosiaalisen työhyvinvoinnin kokemusta ja tilaa. Tarkoituksena oli löytää tekijöitä, jotka vaikuttavat liikunnanopettajien sosiaaliseen työhyvinvointiin, joko edistävästi tai heikentävästi. Näitä tekijöitä etsittiin koko liikunnanopettajien kokemusmaailmasta, työstä ja sen ulkopuolelta. Tutkimuksessa oli mukana neljä työssä peruskoulussa ja/tai lukiossa olevaa liikunnanopettajaa. Kolme opettajista oli työskennellyt liikunnanopettajana alle seitsemän vuotta, ja yksi yli kaksikymmentä vuotta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin, johon nostettiin kirjallisuuskatsauksen pohjalta viisi sosiaalisen työhyvinvoinnin teemaa: työyhteisö/yhteisöllisyys, arvostuksen tunne/arvostus, liikunnanopettajan työ, vuorovaikutus/kohtaaminen ja opettajuuden nykyhaasteet. Aineisto käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, josta muodostui tutkimuksen tulokset. Sisällönanalyysi muodosti neljä pääluokkaa, jotka olivat henkilökohtaiset näkemykset omasta opettajuudesta, liikunnanopettajuus koko kontekstissaan, koulun kulttuuri ja vuorovaikutusilmapiiri sekä koulun ulkopuolelta tulevat odotukset ja ajatukset. Nämä pääluokat kuvastavat kokonaisuuksia, jotka liikunnanopettajan työssä vaikuttavat sosiaaliseen työhyvinvointiin, joko edistävästi tai heikentävästi. Pääluokkiin sisältyy joukko yläluokkia, jotka tarkentavat kokonaisuutta. Pääluokat esitellään järjestyksessä, joka kuvastaa liikunnanopettajan sosiaalisen työhyvinvoinnin kokemusta kehämäisenä, itsestä oman työympäristön kautta aina koulun ulkopuolelle asti ulottuvana rakenteena. Tulosten tulkinnan mukaan liikunnanopettajat voivat sosiaalisesti hyvin työssään. Tämä näyttää edellyttävän monen tärkeän sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alueen täyttymistä työssä. Tällöin työssä toisinaan näyttäytyvät, sosiaalista hyvinvointia heikentävät tekijät tuntuvat yksittäisiltä, eivätkä ne vaikuta merkittävästi vallitsevaan sosiaalisen työhyvinvoinnin kokemukseen. Tulokset osoittavat merkittävää tietoa siitä, millaisessa työyhteisössä, ja millaisten tekijöiden saattelemana liikunnanopettajat voivat sosiaalisesti hyvin työssään. Kouluun kohdistuvat odotukset ja muutospaineet näyttivät olevan tässä tutkimuksessa tekijöitä, jotka saattavat uhata työhyvinvoinnin kokemusta yleensä. Jatkossa olisi tärkeä selvittää, miten koulua ja opettajia tulee viedä muutoksen läpi työhyvinvoinnin näkökulmasta, ja mikä on erityisen tärkeää opettajien työhyvinvoinnin ylläpidossa ja edistämisessä muutosten keskellä.