Messiaanista montaasia kokoamassa : benjaminilainen tutkielma todistamisesta, muistamisesta ja historiasta

Työni tarkastelee Walter Benjaminin esittämää historiallisen montaasin metodia muistamisen apuvälineenä. Käsittelen työssäni muistamisen merkitystä nykyisyydelle ja tulevaisuuden rakentamiselle traumaattisesta tapahtumasta todistavien kautta, benjaminilaisessa viitekehyksessä. Työni innoittajana on Theodor W. Adornon asettama uusi kategorinen imperatiivi: meidän on suunnattava ajatuksemme ja tekomme niin, ettei mitään Auschwitzin kaltaista enää koskaan tapahtuisi. Pääkysymykseni on: Voiko Benjaminin historiallisen montaasin metodia käyttää todistajien ja muistamisen informoiman historiankäsityksen muotoilemisessa niin, että se mahdollistaisi yhteiskunnan, jossa Adornon uusi kategorinen imperatiivi olisi toteutettavissa? Olen eriyttänyt pääkysymyksen tutkimisen kolmeen päälukuun: todistajien, muistamisen ja benjaminilaisen historiankäsityksen käsittelyyn. Työni pääväite on, että meillä on velvollisuus muistaa. Muistaminen on merkityksellistä moraalisesti, yhteiskunnallisesti ja historiankirjoituksen kannalta. Ilman menneisyyden tuntemista emme tunne itseämmekään; ilman historiaamme emme voi ymmärtää nykyisyyttä emmekä rakentaa tulevaisuutta. Benjaminin muistaja on historiallinen materialisti, joka näkee historian lineaarisen jatkumon sijaan dynaamisina tapahtumina, joiden todellinen merkitys paljastuu vasta jälkeen päin, kun menneisyyttä tarkastellaan muistikuvina nykyisyydestä käsin. Benjaminilainen historiallinen materialisti pyrkii muistaessaan tunnistamaan yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Benjamin kutsuu näitä muistikuvia dialektisiksi kuviksi: niissä historiallinen hetki ja nykyisyys ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Historiallisen montaasin metodissa näitä dynaamisia muistoja keräämällä voidaan muodostaa historiasta kuva, joka valaisee sekä nykyisyydestä että menneisyydestä uusia näkökulmia. Työssäni benjaminilaisia dialektisia kuvia ovat todistajien omakohtaiset kertomukset. Keskeisin todistaja työssäni on Primo Levi, tunnettu Auschwitz-selviytyjä. Levi tuo tutkimukseeni esimerkin Benjaminin historian enkelistä, joka katsoo traumaattista tapahtumaketjua, mutta ei kykene siihen vaikuttamaan. Sekä Levi että Benjamin velvoittavat meitä, jälkeentulleita sukupolvia muistamaan. Benjaminin mukaan meidän ja menneiden sukupolvien välillä on ”salainen sopimus”. Työni tulkitsee tämän sopimuksen täyttämisen muistamiseksi. Benjamin uskoo, että meihin sisältyy heikko messiaaninen kyky: jos täytämme oman osamme sopimuksesta, meillä on jonkinlainen mahdollisuus lunastaa myös heidät, jotka hukkuivat historian myrskyissä. Työni päätyy ajatukseen, että meillä on paremman tulevaisuuden avaimet, kun täytämme velvollisuutemme muistajina.