Sanomattakin on selvä : Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajan valintaprosessin demokraattisuus ja jäsenistön rooli siinä ajanjaksolla 1955-2016

TIIVISTELMÄ SANOMATTAKIN ON SELVÄ. Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajan valintaprosessin demokraattisuus ja jäsenistön rooli siinä ajanjaksolla 1955–2016 Toropainen, Hannele Pro gradu-tutkielma Valtio-oppi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Marja Keränen Kevät 2017 113 sivua ja 3 liitettä Tutkimuksessa analysoin Kansallinen Kokoomus rp:n puheenjohtajavalintojen demokraattisuutta ja jäsenistön roolia niissä ajanjaksolla 1955–2016. Aineistona ovat puoluekokousasiakirjat. Puolueiden kehityksen on esitetty tapahtuneen jäsenistön kustannuksella ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuvan lähinnä puoluekokouksessa. Puheenjohtajavalintoihin keskittyen jaoin aineiston analyysiryhmiin: 1) äänestämättä tehdyt valinnat: vaalitoimikunnan esityksestä tehdyt ja ns. perintöprinssivalinnat sekä 2) kilpaillut valinnat: istuvan haastamiset ja uuden puheenjohtajan valinnat. Valintoihin liittyviä puheenvuoroja tai niiden puuttumista tarkastelin jäsenistön osallistumisen ja vaikutusvallan toteutumisen viitekehyksessä arvioiden Pierre Rosanvallonin (2008) heikon/passiivisen demokratian tunnusmerkistön toteutumista. Tutkimus osoitti, että niissä valinnoissa joissa ei äänestetty, oli demokratiavajetta. Se ilmeni hiljaisena suostumuksena tai konsensuksena, jonka yksimielisyys perustui joko julkilausumattomiin myönnytyksiin, passiivisuuteen tai välinpitämättömyyteen. Joissain valinnoissa oli myös vahvaa tyytyväisyyttä puheenjohtajaan, jolla oli näytöillä ansaittua luottamusta ja kyky luoda positiivinen tulevaisuusvisio. Se toi prosessiin demokratiapisteitä ja osoitti, että valintojen jakaminen vain demokraattisiin ja ei-demokraattisiin on liian jyrkkä. Ne valintatilanteet joissa äänestettiin, olivat tutkimuksen kriteerein tarkastellen demokraattisia, lukuun ottamatta ensimmäistä ja kahta viimeistä valintaa. Jos kuitenkin halutaan hyväksyä, että edustajien puheenvuorot voi korvata julkisuudessa käyty keskustelu ja kannatuspuheenvuorot, voi niitäkin pitää demokraattisina. Ne toivat kuitenkin julkisuuteen sisäisen areenan erimielisyydet, mitä tutkimuksen alkuvuosikymmeninä pidettiin pahimpana mahdollisena, ei-toivottavana asiana. Demokraattisuuden jäädessä heikoksi kokousedustajat toimivat vain sääntömääräisenä kulissina viimeistellen valinnan äänestämällä. Tätä on hankala pitää aseman huononemisena, koska se ei ole herättänyt mainittavampaa vastustusta. Jäsenistön vähyys ja ikärakenne suhteessa potentiaaliseen kannattajakuntaan eivät myöskään puolla painokkaamman roolin antamista jäsenistölle tai suostumista jäsenäänestykseen puheenjohtajavalinnassa. Kokoomuksessa on vuosikymmenten mittaan parannettu jäsenistön tasa-arvoa lisääviä ja demokraattisina pidettäviä, yleisiä vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia monin tavoin. Viime vuosikymmenen muutostyöt ovat tosin painottuneet ns. aktiivisen kansalaisen mallin suuntaan, mikä korostaa yksilön omaa aktiivisuutta. Se on ristiriidassa jäsenistön rakenteen kanssa, ja heikentää sen asemaa. Avainsanat: puolue, kokoomus, demokratia, puoluekokous, puheenjohtaja, jäsen