Opettajan henkilökohtaisten kokemusten kertominen yläkoulun erityisopetuksessa

Abstract

Vaikka opettajien on havaittu käyttävän suurimman osan opetuksestaan oppimateriaalin käsittelyyn, he jakavat myös henkilökohtaista tietoa itsestään, kertovat kokemuksiaan ja ilmaisevat henkilökohtaisia mielipiteitään. Opettajien henkilökohtaisella kerronnalla on havaittu olevan monenlaisia myönteisiä vaikutuksia oppimiseen sekä opettajan ja oppilaan väliseen suhteeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tehtäviä opettajan henkilökohtaisella kerronnalla on yläkoulun erityisopetuksen luokkahuonekeskusteluissa sekä miten oppilaat vastaavat opettajan kerrontaan. Tutkimuksen aineisto koostui kahden yläkoulun erityisopetusryhmän oppituntien videoinneista (N=20) sekä niistä tehdyistä litteraateista. Aineisto analysoitiin keskustelunanalyyttisesti. Opettajan henkilökohtaisten kokemusten kerronnalle muodostui kuusi funktiota, joita olivat opetettavan aiheen havainnollistaminen, käsitteen konkretisointi, argumentointi, kuulumisten vaihtaminen, samaistumiskohteen tarjoaminen sekä palautteen antaminen. Oppilaat vastasivat opettajan kerrontaan joko kerrontaa edistämällä, mukana kertomalla, omista kokemuksista kertomalla tai minimipalauteella. Tutkimus osoitti opettajan henkilökohtaisella kerronnalla olevan kaksi päätehtävää: oppilaiden oppimisen ja ymmärtämisen parantaminen sekä opettaja-oppilassuhteen luominen ja ylläpito. Lisäksi opettajan henkilökohtaisten kokemusten kerronta ilmeni olevan vuorovaikutuksellista ja oppilaita osallistavaa toimintaa. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta kerronnan vuorovaikutuksellisuudesta.