Oppiennätyksistä opetussuunnitelman perusteisiin : lukion kemian kansallisen opetussuunnitelman kehittyminen Suomessa vuosina 1918-2016

Abstract

Kemiasta tuli itsenäinen oppiaine vuonna 1918. Lukion lukusuunnitelmaan kemia tuli vasta vuodesta 1941. Aina 1980-luvun puoleen väliin saakka opetussuunnitelmat olivat valtakunnanhallinnon antamia. Vuodesta 1985 lähtien Koulu- ja Opetushallitus ovat antaneet valtakunnalliset perusteet koulutuksen järjestäjien laatimien ja vahvistamien opetussuunnitelmien pohjaksi. Tutkimuksen päätavoitteena on kuvata lukion kemian kansallisen opetussuunnitelman kehittymistä Suomen itsenäisyyden alusta tähän päivään saakka. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään eri maissa tapahtunutta kemian opetuksen ja opetussuunnitelman kehittymistä varsin perusteellisesti 1800-luvulta nykypäivään. Siinä tarkastellaan eri oppimiskäsitykset ja opetussuunnitelmamallit. Tätä teoriaa vasten tutkimuksessa peilataan eri aikojen opetussuunnitelmia ja opetussuunnitelman perusteita. Tutkimusaineisto koostuu viranomaisten antamista kansallisista opetussuunnitelmista ja opetussuunnitelman perusteista sekä joukosta määräyksiä, kirjeitä ja mietintöjä sekä muita artikkeleita. Tämän tutkimuksen metodina käytetään laadullista tutkimusmenetelmää ja aineiston analyysissä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineisto on luokiteltu, analysoitu, pelkistetty, tulkittu ja koottu loogiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksen luotettavuus on toteutettu triangulaatiota hyödyntäen. Uskottavuus osoitettiin huolellisella ja johdonmukaisella luokittelulla. Lopullinen luotettavuuden vahvistaminen tehtiin vertaisluokituksella ja kahden luokittelijan tulosten perusteella lasketun kappa-arvon avulla. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: 1. Millaisena tavoitteet, sisällöt, menetelmät ja arviointi näkyvät eri opetussuunnitelmauudistuksissa? 2. Miten kemian tieteessä keskeinen kokeellisuus näkyy eri uudistuksissa? 3. Miten kemian opetussuunnitelman päänäkökulmat näkyvät eri uudistuksissa? Tämä tutkimus on laajin Suomessa luonnontieteiden alueella tehty opetussuunnitelmatutkimus. Se osoittaa opetussuunnitelman (perusteiden) laatimisen seuranneen maailmalla vallinneita, aluksi keskieurooppalaisia, opetuksen virtauksia, mutta toisen maailmansodan jälkeen angloamerikkalaisia opetuksen virtauksia. Tutkimustulokset osoittavat, että kemian opetuksen tavoitteet ovat muuttuneet vuoden 1941 käytännönläheisistä hyvin teoreettisiksi 1970-luvun opetuksen trendien mukaisiksi tavoitteiksi. Tavoitteisiin tulivat uutena ympäristö- ja yhteiskunnallinen näkökulma, integraatiota biologiaan ja ihmisen korostaminen. Vuodesta 1981 lähtien tavoitteissa korostettiin opiskelijan toimintaa ja yhteyttä arkielämään. Vuoden 2003 perusteissa huomioitiin entistä enemmän arkielämän ilmiöitä, jolloin tavoitteissa näkyivät kokeellisuus ja tutkimuksellinen työtapa. Vuoden 2015 perusteiden tavoitteena on, että opiskelija osaa jäsentää käsityksiään ilmiöistä kemian käsitteiden avulla. Vuoden 1941 opetussuunnitelman sisällöt olivat varsin väljät ja suppeat, mutta laajenivat seuraavassa opetussuunnitelmassa merkittävästi säilyen laajoina paitsi, että vuoden 1994 perusteissa sisällöt ilmaistiin muista opetussuunnitelman perusteista poiketen hyvin yleisesti. Tämä aiheutti vaikeuksia koulujen opetussuunnitelman laadintaan. Vuoden 2003 perusteissa annettiinkin kurssien keskeiset sisällöt ja ne muokattiin uuteen järjestykseen. Vuoden 2015 perusteiden sisältöjen laajuus ei eronnut juuri lainkaan edellisestä, mutta järjestystä muutettiin. Sisältöosaan liitettiin ensimäistä kertaa kokeellisuuteen kuuluvia asioita ja tutkimuksellista opiskelua painotettiin. Vuodesta 1941 lähtien kemian opetus on perustunut kokemuksiin, havaintoihin, demonstraatioihin, oppilastöihin sekä induktiiviseen tai deduktiiviseen teorian opetukseen. Menetelmällisesti opetussuunnitelmissa (perusteissa) on siirrytty opettajan esityksestä ongelmalähtöiseen ja tutkivaan opiskeluun, joka tarkoittaa opiskelijan aktiivista tekemistä monipuolisin menetelmin. Opiskelijan arviointi on koko lukion kemian olemassa olon ajan perustunut pääosin koenumeroihin. Todistusarvosanaa on voitu muuttaa jatkuvan näytön tai muun toiminnan perusteella. Vuosien 2003 ja 2015 perusteissa on ohjattu käyttämään kokeellisen työskentelyn tuotoksia ja työskentelyn taitoja arvosanan annon osana ja suositeltu opiskelijan itsearvioinnin käyttöä. Tutkimustulokset osoittavat, että lukion kemian opetuksen kokeellisuus on pääasiallisesti ollut demonstraatioilla havainnollistamista. Oppilastöiden avulla on tutustuttu laboratoriotekniikkoihin ja todettu opetettu asia. Vuoden 1994 tavoitteisiin lisättiin kokeellinen tiedon hankinta, sen tulkinta ja käsittely sekä kriittinen arviointi. Opittua tuli soveltaa ongelmanratkaisuun. Kokeellisuus liitettiin myös käsitteen hahmottamiseen. Vuoden 2003 perusteissa kokeellisuuden asema vahvistui edelleen samoin kuin tieto- ja viestintäteknologia. Vuoden 2015 opetussuunnitelman perusteet korostavat tutkimus- ja ilmiölähtöisyyttä. Näiden tuli yhdessä ongelmanratkaisun kanssa kehittää kriittistä luovaa ajattelua ja oppimaan oppimista eli oppijan metakognitiivisten taitojen kehittymistä. Tässä tutkimuksessa saadut tulokset osoittavat, että sisällön, prosessin ja kontekstin välistä tasapainoa ei ole täysin saavutettu ja suunta on ollut perinteinen sisällöistä kontekstiin. Harmonia tavoitteiden ja tulosten, sisältöjen, menetelmien ja arvioinnin välillä on viimeisissä perusteissa keskiössä. Samoin luonnontieteellinen lukutaito korostuu edettäessä 2000-luvulle. Tieteellinen perusta kemian teorian osalta on ollut riittävä jo 1970-luvulta lähtien. Kemian opetussuunnitelman kehitysryhmiin kaikilla tasoilla opettajat ja kemian opetuksen tutkijat ovat osallistuneet vasta 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. Kemian opetussuunnitelman (perusteiden) merkittävä kehittyminen Suomen itsenäisyyden aikana ilmenee selkeimmin muutoksissa opettajalähtöisestä opiskelusta opiskelijalähtöiseen sekä asiasisällön esittämisestä tiedon prosessoinnin avulla tapahtuvaan omaksumiseen.