Prepodavanie stepenej sravneniâ imën prilagatel'nyh v učebnikah russkogo i anglijskogo âzykov v Finlândii

Abstract

Aikojen saatossa metodit ja suuntaukset ovat vaihdelleet suuresti vieraiden kielten opetuksessa. Näin ollen myös kieliopin asema kielten opetuksessa on saanut erilaisia rooleja eri aikakausina. Välillä se on ollut merkittävin tekijä vieraan kielen oppimisessa ja opettamisessa ja välillä sen merkitystä on pidetty olemattomana.

Suomessa kielten opetuksessa nojaudutaan vielä vahvasti oppikirjoihin, jotka pyrkivät noudattamaan vallitsevia opetussuunnitelmia (OPS). Uusimmissa OPS:issa korostetaan autenttisia tekstejä, erilaisten metodien käyttämistä ja elinikäistä oppimista kommunikatiivisuutta unohtamatta. Koska oppikirja on vielä toistaiseksi käytetyin opetusväline oppilaan kielitaidon kehittämiselle koulussa ja luokkahuoneessa, niiden tutkiminen on ajankohtaista ja merkityksellisestä.

Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan neljää eri oppikirjasarjaa, kahta venäjän ja kahta englannin kielen oppikirjasarjaa, joita käytetään lukioissa ympäri Suomen. Tarkoituksena oli selvittää kuinka venäjän ja englannin oppikirjoissa esitetään adjektiivien vertailuasteiden rakenne, merkitys ja käyttö, sekä millaisia tehtäviä ko. aiheesta on tarjolla oppikirjoissa. Metodina käytimme laadullista sisällönanalyysiä.

Analyysin avulla tulimme siihen tulokseen, että kieliopin ymmärretään vieläkin koostuvan ensisijaisesti sanan muodosta, sillä merkitykseen ja käyttöön oli käytetty selkeästi vähemmän tilaa oppikirjoissa. Osassa oppikirjoista käyttöä ja merkitystä ei myöskään ollut korostettu, vaan ne esitettiin ikään kuin huomautusten avulla. Kielioppi pyrittiin esittämään selkeästi, yksinkertaistetusti ja rajatusti, mikä väistämättä vaikutti muun muassa säännön totuudenmukaisuuteen. Suurin osa oppikirjojen tehtävistä edusti ohjattua kielentuottamista, mikä koostui esimerkiksi käännös- ja aukkotehtävistä. Tämän lisäksi oppikirjoissa oli myös vapaampia tuottamiseen, ymmärtämiseen sekä kieliopin tarkasteluun liittyviä tehtäviä, mutta niiden osuus jäi selkeästi pienemmäksi. Vaikka oppikirjoissa oli autenttista materiaalia, niitä ei käytetty kielioppiharjoitteissa. Lisäksi joitakin kommunikatiivisia tehtäviä esiintyi, mutta etenkin vapaampaa kommunikointia sisältäviä tehtäviä olisi voinut olla enemmänkin.