Oppiva ryhmä projektipedagogiikan oppimisen menetelmänä : tapaustutkimus ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevien kokemuksista projektipedagogiikasta

TIIVISTELMÄ Vasarainen, J. 2017. Oppiva ryhmä projektipedagogiikan oppimisen menetelmänä: Tapaustutkimus ammatillisessa peruskoulutuksessa opiskelevien kokemuksista projektipedagogiikasta. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 71 s. Tutkimustehtävänä oli tutkia ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoiden kokemuksia projektipedagogiikasta. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista on projektipedagogiikka ja millainen oppimisen menetelmä on projektityöskentely ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lisäksi tutkimuskysymyksinä olivat, millainen on oppiva ryhmä ja miten sellainen muodostetaan? Selvitettiin myös, millaista puhetta ja tunnetiloja projektipedagogiikka aiheuttaa opiskelijoissa. Tutkimusaineisto kerättiin Suomen Urheiluopistolla opiskelevilta liikunnanohjauksen perustutkinnon ylioppilaspohjaisilta opiskelijoilta (LPT-1 yo) huhtikuussa 2016. Aineisto kerättiin opintojen ensimmäisen vuoden lopulla, kahdeksan kuukauden projektipedagogiikan menetelmillä tehtyjen opintojen jälkeen. Kaikki 20 opiskelijaa vastasi tutkimuksen kyselyyn. Tutkimusaineistona on opiskelijoiden kirjalliset vastaukset tutkimuslomakkeessa (liite 1) esitettyihin pääasiassa laadullisiin ja tutkimusta tukeviin määrällisiin kysymyksiin. Laadullisella tutkimuksella ja avoimilla kysymyksillä selvitettiin diskurssianalyysin menetelmin poikittaisena tapaustutkimuksena, opiskelijoiden käsityksiä ja tunnetiloja projektipedagogiikasta. Tutkimuslomakkeen määrällisillä suljetuilla kysymyksillä (Likertin asteikko 1-5) haluttiin tukea avointen vastausten diskursseja. Diskurssit ovat opiskelijoiden (n=20) kaikista avoimista kysymyksistä koottuja vastausten koonteja, jotka ovat saman tunnetilan ja asiayhteyden edustajia. Diskurssit on sijoitettu läpi työn keskustelemaan taustaosan kanssa. Vastausten mukaan opiskelijat kokevat opiskelun olevan todella paljon käytännössä tekemistä verrattuna siihen, että peruskoulussa ja lukiossa he kokivat opiskelun olevan opettajajohtoista, kuuntelua ja ulkoa muistamista. Opiskelijat kokevat oppivansa parhaiten, kun pääsevät itse tekemään. Tunnetila usealle opiskelijalle on ollut shokki, epävarmuus, stressi ja painetila olla opintojen aikana riittävän valmis työelämäyhteistyössä. Nuoret tuntevat painetta valmistautuessaan projekteihin, joissa kohtaavat aitoja asiakkaita. Usea vastaaja kertoi tuntevansa heihin asetettuja isoja odotuksia siitä, että pitäisi olla ”heti valmis” työskentelemään projekteissa. Tämä oli pääasiassa negatiivinen tuntemus, mutta he ymmärsivät, että paineen alla tulee valmistauduttua paremmin ja sitä pidettiin positiivisena oppimista tukevana tunnetilana. Projektien valmistautumisvaiheessa nuoret kokevat tarvitsevansa opettajien tukea enemmän. Määrällisistä kysymyksistä korkeimmat keskiarvot saivat ”osaan ottaa itse vastuuta oppimisestani projekteissa” ja ”opin ryhmän muilta jäseniltä uusia asioita projekteissa” sekä ”projektioppiminen on hauskaa”. Taustakirjallisuudesta tehtyjen löydösten mukaan oppivan ryhmän rakenteesta merkittävimpiä ovat pieni ryhmäkoko, jokaisen yksilön merkityksellinen rooli ryhmässä, ryhmän olemassaolon merkitys sekä ajanjakson pituus. Parhaiten oppivan ryhmän merkityksen ja kehittävää dialogia toteuttaa 4 – 5 opiskelijan pienryhmä, jolle annetun tehtävän aika on riittävän pitkä, jotta ryhmä ehtii tutustumaan, kokeilemaan, epäonnistumaan ja kehittymään yhdessä. Tämä on ristiriidassa käytännön arjen kanssa. Opettaja joutuu opettamaan ja ohjaamaan oppimista yhdessä isompien ryhmien kanssa. Avainsanat: Projekti, projektipedagogiikka, yhteistoiminnalliset taidot, oppiva ryhmä, dialogi.