Opetuksen eriyttäminen yläkoulun liikuntatunneilla : liikunnanopettajan sekä motorisesti heikon ja passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan näkemyksiä

Lehto, S. 2017. Opetuksen eriyttäminen yläkoulun liikuntatunneilla: Liikunnanopettajan sekä motorisesti heikon ja passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan näkemyksiä. Liikuntatieteellinen tiedekunta. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 107 s., 8 liitettä. Lähtökohtana tämän tutkimuksen tekemiseen oli koettu haastavuus opetuksen eriyttämisestä yläkoulun liikuntatunneilla. Eriyttäminen eli opetuksen erilaiseksi tekeminen ei ole ilmiönä uusi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan eriyttäminen on kaiken opetuksen pedagoginen lähtökohta. Eriyttämisen toteutuminen liikuntatunneilla ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Osa opettajista kokee, että eriyttämisen keinoista ei ole tarpeeksi tietämystä. Yläkoulussa nuorten liikunta-aktiivisuus vähenee. Yli neljännes yhdeksäsluokkalaisista on liikunnallisesti aktiivinen korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Yksi liikkumattomuuden syy on motorinen heikkous. Vuosiluokilla 7-9 liikunnanopetuksen keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilaita omaehtoiseen liikkumiseen. Liikunnan harrastaminen edellyttää liikuntamotivaatiota. Opetuksen eriyttäminen mahdollistaa liikuntatunneilla onnistumisen sekä oppimisen ja vaikuttaa siten oppilaan liikuntamotivaatioon. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uusia näkökulmia opetuksen eriyttämiseen. Tutkimukseen osallistui yläkoulun liikunnanopettaja ja kahdeksannen luokan liikuntaryhmä. Tavoitteena oli selvittää liikunnanopettajan tapoja ja kokemuksia opetuksen eriyttämiseen liittyen. Tavoitteena oli myös saada käsitys motorisesti heikon ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan koululiikunnan ja eriyttämisen kokemuksista. Aineisto kerättiin havainnoimalla kolme liikuntatuntia, kyselylomakkeilla sekä opettaja- ja oppilashaastatteluilla. Tutkimus on pääosin laadullinen ja menetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Koska osa aineistosta kerättiin havainnoiden, tutkimuksessa on myös etnografisia piirteitä. Kyselylomakkeiden analysoinnissa käytettiin määrällisen tutkimuksen tilastollista analyysia. Liikunnanopettaja eriytti opetusta yläkoulun liikuntatunneilla esteettömällä oppimisympäristöllä sekä henkilöresursseilla. Esteetön oppimisympäristö näkyi liikuntatunneilla fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja pedagogisena esteettömyytenä. Liikunnanopettaja koki, että resurssit edesauttavat eriyttämistä. Resurssien puute tekee siitä haastavampaa. Opettaja osoittautui keskeiseksi toimijaksi opetuksen eriyttämisessä. Opettajan valmiudet sekä oppilaantuntemus vaikuttavat eriyttämiseen. Opettaja tarvitsee eriyttämiseen myös tukea, kuten koulutusta. Motorisesti heikon ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuvan oppilaan eriyttäminen vaatii oppilaan erityispiirteiden tunnistamista sekä erityistarpeiden huomioimista. Erityispiirteet näyttäytyivät oppilaan arkuutena, sosiaalisena epävarmuutena ja elämänhallintataitojen heikkoutena. Erityistarpeiden huomioimisessa tärkeää on perustaitojen harjoittelu ja oppilaan taitotasoa vastaavat tehtävät. Turvallinen ympäristö ja mahdollisuus oppilaan kohtaamiseen mahdollistavat erityistarpeiden huomioimisen. Motorisesti heikko ja liikuntatunneilla passiivisesti toimintaan osallistuva oppilas kokivat sekä positiivisia että negatiivisia tunteita koululiikuntaan liittyen. Molemmat oppilaat kokivat jokseenkin viihtyneen liikuntatunneilla, mutta tunsivat itsensä heikoiksi liikkujiksi. Motorisesti heikko oppilas harrasti liikuntaa vapaa-ajallaan toisin kuin passiivisesti liikuntatunneilla osallistuva oppilas. Myös oppilaiden vastausten perusteella opettaja on keskeinen toimija opetuksen eriyttämisessä.