"Nothing interesting happens" : early L2 Vocabulary Acquisition via Internet Games

Digitaalisuus, videopelit ja pelillisyys ovat ilmiöinä kasvaneet hyvin tärkeäksi osaksi elämää monilla elämän osa-alueilla kahden viime vuosikymmenen aikana eikä kasvatusala ole poikkeus. Pelit on otettu tärkeäksi kielen oppimisen työkaluksi kaikilla opiskeluasteilla Suomessa. Vaikka oppimispelit on oma äärimmäisen tärkeä osansa kielten oppimisessa, on pelien tärkeys oppimisen välineenä kuitenkin muualla kuin luokkahuoneessa. Pelit ovat hyödyllisiä informaalisen oppimisen välineitä. Tässä tutkielmassa käsittelen aikaista toisen kielen informaalia sanaston oppimista internet-pelien kautta. Tämän lisäksi lukija tutustuu pelien yleisiin hyötyihin oppimiseen nähden sekä aiempaan pelitutkimukseen kielen oppimisen näkökulmasta. Osana tätä tutkielmaa teetätin kyselyn 51 10–13-vuotiaalle koululaiselle eteläsuomalaisessa alakoulussa. Kyselyssä kysyin oppilailta sanoja tai lauseita, joita he kokivat oppineensa peleistä sekä heidän taustatietojaan (ikä, sukupuoli, aiempi suoriutuminen englannin oppiaineessa sekä heidän harrastuneisuutensa Internet-pelaamisessa). Tämän jälkeen oppilaille annettiin lista englanninkielisiä sanoja (verbejä, substantiiveja ja adjektiiveja), johon he merkkasivat tunnistivatko sanan tai osasivatko kääntää sen. Kysely analysoitiin laadullisin metodein ja pienen otannan takia tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Kyselyn tuloksena löytyi vahva yhteys pelaamisharrastuneisuuden sekä sanaston oppimisen välillä ja huomattiin, että suurin osa pelien myötä opituksi koetuista sanoista on substantiiveja. Lisäksi huomattiin, että kuudennella luokalla erot pelaavien ja ei-pelaavien oppilaiden välillä tasaantuivat. Vaikka tytöt ovat yleisesti kielellisesti lahjakkaampia kuin pojat, tytöt suoriutuivat kyselyn toisesta osiosta huonommin kuin pojat jokaisessa ikäluokassa.