Dynaaminen tasapaino voima- ja kestävyysharjoittelua suorittaneilla ikääntyvillä miehillä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää parantaako voima- tai kestävyysharjoittelu staattista tasapainoa ja liikkeen hallintaa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia onko kahdella eri menetelmällä mitatun dynaamisen tasapainonhallinnan välillä yhteyksiä. Tutkimuksessa mitattiin kehon huojuntaa ja dynaamista tasapainoa voimalevyllä ennen ja jälkeen har- joittelun. Harjoittelujakson päätyttyä mitattiin tasapainoa myös liikkuvalla alustalla alustan liikahtaessa ennalta arvaamattomasti. Tasapainon lisäksi mitattiin alaraajojen maksimivoimantuottoa ja maksimaalista hapenottokykyä ennen ja jälkeen harjoittelun. Tutkimuksessa oli kolme koehenkilöryhmää, joista yksi suoritti voimaharjoittelua, toi- nen ryhmä kestävyysharjoittelua ja kolmas ryhmä, jota pyydettiin pitämään liikunta- aktiivisuutensa samanlaisena kuin ennen tutkimusjakson alkamista. Harjoittelujakson pituus oli 21 viikkoa. Mittausmenetelminä käytettiin Good Balance -sovellusta (Metitur Oy, Jyväskylä, Suomi) ja liikkuvaa alustaa (Jyväskylän yliopisto, Liikuntabiologian laitos, Jyväskylä, Suomi). Good Balance -järjestelmä mittaa tasapainoa voimalevyn avulla ja liikuntabiologian laitoksen laite alustan paikkasignaalia alustan yksittäisen liikautuksen jälkeen. Harjoittelu paransi dynaamista tasapainon hallintaa, mutta lisäsi huojuntaa. Voimaharjoittelua suorittaneilla dynaaminen tasapaino parani 15,7 %. (p<0,05), eteen taakse suuntainen huojunta lisääntyi 10,0 % (p<0,05). Voimaa harjoitel- leilla sivusuuntainen huojunta ei muuttunut. Muutos oli 34,0 % (n.s). Kestävyysryhmäl- lä muutos dynaamisessa suorituksessa oli 0,87 % (n.s.), eteen taakse suuntaisessa huo- junnassa 9,7 % (n.s.) ja sivusuuntaisessa huojunnassa muutos oli 1,12 % (n.s.). Good Balance -sovelluksen dynaamisella testillä oli korrelaatio liikkuvan alustan liikkeen vaimenemissuhteeseen, poikkeaman amplitudiin, pinta-alaan ja aikaan. Levyn liikau- tuksen tullessa takaa toisen ja neljännen poikkeaman aika oli suurempi niillä, joilla dy- naamisen suorituksen matka oli lyhyempi. Henkilöillä, joilla levyn liikkeen vaimennus- suhde oli pienempi, oli dynaamisen suorituksen kokonaismatka lyhyempi. Tutkimuksen aikana suoritettu harjoittelu paransi alaraajojen maksimivoimantuottoa voimaa harjoitel- leilla 18,0 % (p<0,01) ja kestävyyttä harjoitelleilla 6,8 % (p<0,01). Maksimaalinen ha- penottokyky kasvoi kestävyysryhmällä 12,1 % (p<0,05). Voimaryhmällä muutos oli 0,96 % (n.s.). Syy huojunnan lisääntymiseen voimaharjoittelua suorittaneilla voi olla harjoittelumenetelmässä. Tutkimuksessa suoritettu kuntosaliharjoittelu tapahtui tietyillä liikeradoilla, eikä vaatinut tasapainon hallintaa. Tutkimuksen harjoitteluryhmien välillä oli eroja mitattaessa tasapainoa liikkuvalla alustalla. Ryhmä, jolla Good Balance - sovelluksella mitatun dynaamisen suorituksen matka oli lyhin, liikkuvan alustan liike vaimeni hitaammin. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että horjahduksen jälkeen henkilö pyrkii mukautumaan levyn liikkeeseen tasapainon ylläpitämiseksi.