Pitkäaikaisen masennuksen ryhmähoitomallin vaikutus aivojen alfa-aktiivisuuteen sekä kokemukseen masennusoireista pitkäaikaismasentuneilla

Masennus eli depressio on Suomessa yleinen, kestoltaan vaihteleva ja herkästi uusiutuva sairaus. Masennus kuormittaa sekä yksilöä, että yhteiskuntaa. Masennuksen psykososiaalisen hoidon eli yleisimmin yksilömuotoisen psykoterapian aloittamista saattaa joutua odottamaan pitkään, koska hoidon tarve ja sen saatavuus eivät kohtaa riittävän hyvin koko Suomessa. Tähän tarpeeseen voitaisiin vastata esimerkiksi lisäämällä ryhmämuotoisia psykososiaalisia hoitoja, mikä on myös kustannustehokasta. Neurotieteen menetelmien kehittyessä on voitu vakuuttavasti osoittaa masennuksen olevan sekä kehon, että mielen sairaus. Tämä pro gradu -tutkielma on osa PsySysNe -hanketta, jossa seurataan psykososiaalisten ryhmäinterventioiden vaikutuksia elimistön systeemisiin ja neurofysiologisiin mittareihin aivosähkökäyrämittauksia käyttäen. Erityisesti aivojen alfa -aktiivisuuden (8-12 Hz) on osoitettu heijastelevan edellä mainittuja muutoksia, joten keskityimme tarkastelemaan sitä. Tässä työssä selvitimme ensiksikin eroavatko terveet kontrollit ja masennuksesta kärsivät toisistaan alfa -aktiivisuuden suhteen lepotilassa (resting state) silmät auki ja silmät kiinni. Lisäksi tutkimme, onko edellä mainittujen ryhmien välillä eroa vireystilan ja väsyvyyden suhteen, mikä tapahtuu tarkastelemalla alfa -aktiivisuutta kognitiivisesti kuormittavaa ja tarkkaavuutta vaativaa tehtäväpatteristoa ennen (R1 -tilanne) sekä sen jälkeen (R2 -tilanne). Toiseksi tarkastelimme, vaikuttaako pitkäaikaisen masennuksen ryhmähoitomalli CBASP (Cognitive Behavioral Analysis System of Psychotherapy) koettuun masennukseen verrattuna tavanomaiseen hoitoon ja näkyykö tämä alfa -aktiivisuudessa sekä BDI (Beck Depression Inventory) -itsearviontimittarilla mitatussa koetussa masennuksessa. Saimme merkitseviä tuloksia sen suhteen, että masennuksesta kärsivät ja terveet kontrollit erosivat alfa-aktiivisuudeltaan silmät auki ja silmät kiinni -tilanteessa (F(1,60)=35.808 p=0.000) sekä hemisfäärin (oikea ja vasen) (F(1,60)=4.659 p=0.035) suhteen. CBASP -ryhmään osallistuneet ja tavanomaista hoitoa saaneet pitkäaikaismasennuksesta kärsivät erosivat toisistaan ennen ja jälkeen intervention tehdyissä mittauksissa alfa -aktivaation suhteen R1 ja R2 -tilanteissa (F(1,29)=15.621 p=0.000) sekä silmät auki ja silmät kiinni -tilanteissa (F(1,29)=50,371 p=0.000). CBASP -ryhmään osallistuneet erosivat alfa -aktiivisuutensa suhteen tavanomaista hoitoa saaneista erityisesti silmät auki ja silmät kiinni -tilanteissa (F(1,9)=51,468 p=0.000). CBASP -ryhmään osallistuneiden aivoaktiivisuudessa näkyi terveille tyypillistä lateralisaatiota, kun taas tavanomaista hoitoa saaneilla muutosta ei hoitoa edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna tapahtunut. Koetun masennuksen mittari myötäili edellä mainittuja tuloksia masennuspistemäärän laskiessa merkitsevästi ennen -mittauksesta seurantamittaukseen CBASP -ryhmään osallistuneilla. Tavanomaista hoitoa saaneiden pistemäärissä ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Tutkimuksemme perusteella voidaan sanoa CBASP -ryhmähoitomallin olevan tavanomaista hoitoa tehokkaampi hoitomuoto pitkäaikaismasentuneille