Lapsuuden ja nuoruuden liikuntaharrastuksen yhteys aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen : retrospektiivinen tutkimus reserviläisten liikunta-aktiivisuudesta lapsuudesta aikuisuuteen

Kaunisto Antti. 2016. Lapsuuden ja nuoruuden liikuntaharrastuksen yhteys aikuisiän liikuntaaktiivisuuteen: Retrospektiivinen tutkimus reserviläisten liikunta-aktiivisuudesta lapsuudesta aikuisuuteen. Liikuntakasvatuksen laitos. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 65 s., 1 liite. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsuuden ja nuoruuden organisoidun vapaa-ajan liikunnan ja kilpaurheilun yhteyttä aikuisiän vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin lapsuuden organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun yhteyttä nuoruuden organisoituun liikuntaan osallistumiseen ja kilpaurheiluun. Tutkimuksen aineisto koostui 792 reserviläisen vastauksista ja se kerättiin kyselylomakkeella vuonna 2015 osana reserviläisten toimintakykytutkimusta. Aineiston esittelyyn analysointiin käytettiin frekvenssejä, prosenttijakaumia, ristiintaulukointia, Pearsonin khiin neliö -testiä ja kontingenssikerrointa. Tutkimuksen tulosten perusteella organisoituun liikuntaan ja kilpaurheiluun osallistuminen lapsuudessa ja nuoruudessa ovat yhteydessä aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen. Lapsuudessa organisoituun liikuntaan ja kilpaurheiluun osallistuneista lähes puolet liikkui aikuisiällä vähintään kolmesti viikossa vapaa-ajallaan. Vastaavasti aikuisena liikunnallisesti aktiivisista kolme neljästä oli osallistunut lapsuudessa organisoituun liikuntaan ja neljä viidestä kilpaurheiluun. Sen sijaan organisoituun liikuntaan osallistuminen lapsuudessa ei ollut yhteydessä nuoruuden organisoituun liikuntaan. Verrattaessa lapsuuden ja nuoruuden osallistujamääriä, nuoruudessa enää vain reilu kymmenesosa organisoituun liikuntaan osallistuneista ja viidesosa kilpaurheiluun osallistujista osallistui organisoituun liikuntaan. Tästä huolimatta nuoruuden organisoituun liikuntaan osallistumisella näytti olevan kuitenkin yhteyttä aikuisiälle, sillä heistä kaksi kolmesta liikkui aikuisiällä vähintään kolmesti viikossa vapaa-ajallaan. Huomattavaa oli myös se, että organisoituun liikuntaan viikoittain lapsuudessa tai nuoruudessa osallistuvat olivat todennäköisemmin liikunnallisesti aktiivisia aikuisiällä, kuin ne jotka eivät osallistuneet organisoituun liikuntaan lapsuudessa tai nuoruudessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun vaikutukset aikuisiän liikunta-aktiivisuuteen kasvavat yhä suuremmaksi, mitä pidemmälle niiden harrastaminen jatkuu nuoruudessa. Nämä havainnot ovat linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Puolustusvoimissa ja muissa nuorten kasvatustehtäviin osallistuvissa organisaatioissa olisi tärkeä tiedostaa nämä havainnot ja yrittää löytää keinoja nuorten organisoidun liikunnan ja kilpaurheilun tukemiseen.