Minne menet työhyvinvointi? : diabeetikkona työhyvinvointia kokemassa

TIIVISTELMÄ MINNE MENET, TYÖHYVINVOINTI? Diabeetikkona työhyvinvointia kokemassa Meiju Haapoja Yhteiskuntapolitiikka Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Teppo Eskelinen Kevät 2016 Sivumäärä: 79 + 2 liitettä Tutkielman tarkoituksena on tutkia työelämässä, erityisesti asiakaspalvelussa, mukana olevien tyypin 1 diabeetikoiden kokemuksia työhyvinvoinnista. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Miten diabeetikkotyöntekijät kokevat oman työhyvinvointinsa? Mitkä tekijät vaikuttavat diabeetikoiden työhyvinvointiin heidän omasta mielestään? Ja minkälaisena tekijänä sukupuoli näyttäytyy työhyvinvoinnin kannalta? Teoreettisessa viitekehyksessä avataan työelämän muutoksia ja uutta työtä, työhyvinvointia, diabetesta sekä sukupuolten roolia. Aineisto on kerätty tätä tukien: aineistona toimii kymmenen asiakaspalvelussa työskentelevän tyypin 1 diabeetikon haastattelut. Aineisto on kerätty maaliskuun ja huhtikuun aikana, vuonna 2016. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä, yhdistellen aineistolähtöisyyttä sekä teoriaohjaavuutta. Haastatteluissa esiintyi vahvasti työhyvinvoinnin kokemisen sekä diabeteksen hallinnan suhde. Mitä paremmin työpäivän aikana on mahdollista huolehtia diabeteksesta, sitä voimakkaammin koetaan työhyvinvointia. Työn säännöllisyys ja rytmitys olivat myös tekijöitä, joilla koettiin olevan positiivista yhteyttä työhyvinvointiin. Lisäksi johtaminen nousi esiin myönteisenä työhyvinvoinnin kokemista lisäävänä tekijänä. Diabeteksessa myös hoitomuoto esiintyi vaikuttavana tekijänä. Esimiehen ymmärrys diabetesta kohtaan lisäsi työhyvinvoinnin kokemista ja insuliinipumppu toi kaivattua joustoa. Työhyvinvointia heikensivät lisääntynyt kiire sekä vähäiset henkilöstöresurssit. Fyysinen työhyvinvointi loi pohjan, jonka päälle rakentui sosiaalisten ja henkisten hyvinvointitekijöiden vaikutus. Työyhteisön hyvä henki ja sukupuolten välinen tasa-arvo esiintyivät työhyvinvointia vahvistavina tekijöinä. Diabetes nähtiin työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä, mutta samalla se koettiin vain yhdeksi osa-alueeksi, eikä sen kautta haluttu erottautua muista työntekijöistä. Oma ura oli tärkeä ja työelämässä haluttiin pysyä kiinni. Diabeteksen mahdolliset liitännäissairaudet esiintyivät huolenaiheena tulevaisuutta miettiessä. Mikäli diabetes pysyy tasapainossa, ei työelämän jatkon suhteen nähty ongelmia.