Terveyden edistämisen asiantuntijuuden kehittyminen yliopistokoulutuksessa : terveyskasvatuksen oppiaineesta valmistuneiden opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksestaan

Abstract

Emmi Ritvos (2016). Terveyden edistämisen asiantuntijuuden kehittyminen yliopistokoulutuksessa – Terveyskasvatuksen oppiaineesta valmistuneiden opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksestaan. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, (terveyskasvatus) pro gradu -tutkielma, 71s., 8 liitettä.

Nykypäivän korkeakoulutuksen tavoitteena ja tehtävänä on asiantuntijuuden kehittäminen. Pätevän työvoiman kouluttaminen nähdään myös avaimena laadukkaaseen terveyden edistämistyöhön. Terveyden edistämisen asiantuntijuutta voidaan määritellä ydinkompetenssien avulla, jotka ovat terveyden edistämisen toteuttamisessa tarvittavat tiedot, taidot, kyvyt sekä arvot. Ydinkompetenssien avulla voidaan suunnata terveyden edistämisen koulutusta tarkoituksenmukaisemmaksi alan tarpeet huomioon ottaen.

Tämän gradutyön tarkoituksena oli selvittää, mitä asiantuntijuus terveyden edistämisessä tarkoittaa, miten se yliopistokoulutuksessa kehittyy sekä miten terveyskasvatus oppiaineen yliopistokoulutusta voisi kehittää. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen oppiaineelta valmistuneiden opiskelijoiden näkemykset terveyden edistämisen asiantuntijuudesta ja terveyskasvatuksen yliopistokoulutuksesta. Työn teoriaosa sekä terveyden edistämisen alalle hyödyllisiksi koetut IUHPEn ydinkompetenssit toimivat työn taustana ja viitekehyksenä.

Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin 12.-28.1.2016 välisenä aikana teemahaastattelujen kautta. Haastatteluun osallistui kymmenen (N=10) terveyskasvatuksen oppiaineesta vuosivälillä 2012-2015 valmistunutta opiskelijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Haastateltavat kokivat, että terveyskasvatuksen koulutuksessa oli vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuden kehittymistä. Ohjausta, käytännönläheisyyttä ja tukea kaivattiin. Yleisesti nähtiin koulutuksen tuottavan paljon työelämässä tarvittavia valmiuksia ja osaamista. Erityisesti koulutuksen tuottama vahva tutkimusosaaminen tuotiin esiin. Terveyden edistäminen ja sen asiantuntijuus nähtiin laaja-alaisena sekä monipuolisena. Työllistyminen alalle nähtiin haasteellisena ja alan tunnettavuutta pidettiin heikkona. Osaamisen tunnistaminen helpottui työelämässä ja asiantuntijuuden kehittymisen nähtiin jatkuvan siellä.

Tulokset kertovat terveyskasvatuksen koulutuksen nykytilasta, vahvuuksista ja kehittämistarpeista. Tuloksia voidaan hyödyntää uuden opetussuunnitelman kehittämistyössä. Vaikka koulutuksesta löytyi runsaasti vahvuuksia niin kehittämistarve oli selkeä. Koulutusohjelman kehittämiseksi juuri opiskelijoiden äänen kuuleminen on tärkeää. Asiantuntijuuden kehittymiseen sekä osaamisen tunnistamiseen tarvitaan tukea ja keinoja. Ydinkompetensseja voisi mahdollisesti hyödyntää siinä prosessissa. Osaamisen ja asiantuntijuuden tunnistamisen apuna voitaisiin ydinkompetenssien lisäksi hyödyntää ohjausta opetushenkilöstön puolelta, osaamisen reflektointia, käytännönläheisyyttä, portfoliotyöskentelyä sekä monialaisuutta, joka auttaisi hahmottamaan oman alan erityisosaamista.

Emmi Ritvos (2016). Health promotion competencies and higher education – The perceptions of health education graduates about their education. Faculty of Sport and Health Sciences. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, (health education) Master’s Thesis, 71pp., 8 appendicies.

The goal of higher education is to develop students’ expertise in their own field. In health promotion and health education research in expertise has focused on core competencies that are needed to form the basis for education and training development as well as workforce planning. A competent and qualified workforce is seen as a key to good quality health promotion work. Core competencies are the essential knowledge, abilities, skills and values that are needed in the practice of health promotion. Core competencies help guiding health promotion education in the right and appropriate direction taking into account the fields needs.

The purpose of this thesis is to clarify what expertise means in health promotion and how it develops in higher education. The aim is to investigate health education program’s current state and find it strengths and weaknesses as well as ways to improve it. The focus group is health promotion graduates. How do health promotion graduates perceive expertise in health promotion and their education program in the university of Jyväskylä? Literature review on expertice and health promotion and IUHPE’s core competencies framework serve as a frame of reference for the empirical results.

This thesis is a qualitative inductive interview study. Semi-structured interview method was used to gather information and perceptions from health education graduates regarding their education process and health promotion competencies. Interviews were conducted between 12.-28.1.2016 with ten (N=10) graduates that had graduated between 2012-2015. The transcribed interview data were analysed using qualitative inductive content analysis.

Participants felt that it is difficult to recognize their own expertise and abilities during health education studies. They need more guidance, support and practicality in their studies. Generally they saw that their education produced lots of abilities and skills that are needed in working life. Particularly strong research skills very mentioned. The employment situation was perceived as challenging and participants felt that health education was not well known. The development of expertise was seen continuing in working life and it also became easier to recognize.

These results can be used in health education curriculum development. Support and guidance are needed in order to help health education students in developing their expertise. Health promotion core competencies can help in this process. Also through help from faculty, reflecting ones learning, practice, portfolio work and collaboration with other study fields students can be used to promote expertise development and recognizing ones abilities.