Terveyden edistämisen asiantuntijuuden kehittyminen yliopistokoulutuksessa : terveyskasvatuksen oppiaineesta valmistuneiden opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksestaan

Emmi Ritvos (2016). Terveyden edistämisen asiantuntijuuden kehittyminen yliopistokoulutuksessa – Terveyskasvatuksen oppiaineesta valmistuneiden opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksestaan. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, (terveyskasvatus) pro gradu -tutkielma, 71s., 8 liitettä. Nykypäivän korkeakoulutuksen tavoitteena ja tehtävänä on asiantuntijuuden kehittäminen. Pätevän työvoiman kouluttaminen nähdään myös avaimena laadukkaaseen terveyden edistämistyöhön. Terveyden edistämisen asiantuntijuutta voidaan määritellä ydinkompetenssien avulla, jotka ovat terveyden edistämisen toteuttamisessa tarvittavat tiedot, taidot, kyvyt sekä arvot. Ydinkompetenssien avulla voidaan suunnata terveyden edistämisen koulutusta tarkoituksenmukaisemmaksi alan tarpeet huomioon ottaen. Tämän gradutyön tarkoituksena oli selvittää, mitä asiantuntijuus terveyden edistämisessä tarkoittaa, miten se yliopistokoulutuksessa kehittyy sekä miten terveyskasvatus oppiaineen yliopistokoulutusta voisi kehittää. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen oppiaineelta valmistuneiden opiskelijoiden näkemykset terveyden edistämisen asiantuntijuudesta ja terveyskasvatuksen yliopistokoulutuksesta. Työn teoriaosa sekä terveyden edistämisen alalle hyödyllisiksi koetut IUHPEn ydinkompetenssit toimivat työn taustana ja viitekehyksenä. Laadullinen tutkimusaineisto kerättiin 12.-28.1.2016 välisenä aikana teemahaastattelujen kautta. Haastatteluun osallistui kymmenen (N=10) terveyskasvatuksen oppiaineesta vuosivälillä 2012-2015 valmistunutta opiskelijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Haastateltavat kokivat, että terveyskasvatuksen koulutuksessa oli vaikea tunnistaa omaa osaamistaan ja asiantuntijuuden kehittymistä. Ohjausta, käytännönläheisyyttä ja tukea kaivattiin. Yleisesti nähtiin koulutuksen tuottavan paljon työelämässä tarvittavia valmiuksia ja osaamista. Erityisesti koulutuksen tuottama vahva tutkimusosaaminen tuotiin esiin. Terveyden edistäminen ja sen asiantuntijuus nähtiin laaja-alaisena sekä monipuolisena. Työllistyminen alalle nähtiin haasteellisena ja alan tunnettavuutta pidettiin heikkona. Osaamisen tunnistaminen helpottui työelämässä ja asiantuntijuuden kehittymisen nähtiin jatkuvan siellä. Tulokset kertovat terveyskasvatuksen koulutuksen nykytilasta, vahvuuksista ja kehittämistarpeista. Tuloksia voidaan hyödyntää uuden opetussuunnitelman kehittämistyössä. Vaikka koulutuksesta löytyi runsaasti vahvuuksia niin kehittämistarve oli selkeä. Koulutusohjelman kehittämiseksi juuri opiskelijoiden äänen kuuleminen on tärkeää. Asiantuntijuuden kehittymiseen sekä osaamisen tunnistamiseen tarvitaan tukea ja keinoja. Ydinkompetensseja voisi mahdollisesti hyödyntää siinä prosessissa. Osaamisen ja asiantuntijuuden tunnistamisen apuna voitaisiin ydinkompetenssien lisäksi hyödyntää ohjausta opetushenkilöstön puolelta, osaamisen reflektointia, käytännönläheisyyttä, portfoliotyöskentelyä sekä monialaisuutta, joka auttaisi hahmottamaan oman alan erityisosaamista.