Kasvatusyhteistyö vuorohoidossa

TIIVISTELMÄ Teräväinen, Anne. 2016. Kasvatusyhteistyö vuorohoidossa. Kasvatustieteen pro gradu – tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 95 sivua + 4 liitesivua. Ohjaaja Anna Rönkä. Tutkimuksen tehtävänä oli jäsentää vuoropäiväkotien ja perheiden välistä vuoropuhelua sekä saada selville vuoropäivähoidon henkilöstön keskustelujen pohjalta kasvatusyhteistyötä ja osallisuutta edistäviä ja hidastavia seikkoja. Tavoitteena oli löytää vahvuuksia, voimavaroja ja hyviä käytänteitä, joita vuoropäiväkotien työntekijät jo nyt työssään hyödyntävät. Tavoitteena oli myös tunnistaa työntekijöiden haastaviksi kokemiansa tilanteita liittyen vuoropuheluun perheiden kanssa. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään jännitteitä, asenteita ja kompastuskiviä, jotka estävät kasvatusyhteistyön ihanteellisen toteutumisen vuoropäiväkotien toimintaympäristössä. Tutkimuksen kontekstina olivat vuoropäiväkotien henkilöstölle järjestetyt kuntatyöpajat Keski– Suomen alueella kevätkaudella 2016. Tutkimus liittyy OHOI - (osaamista vuorohoitoon) tutkimushankkeeseen. Aineisto kerättiin viidestä kuntatyöpajasta havainnoimalla, äänittämällä keskusteluja ja valokuvaamalla fläppitaulut ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Pajoihin osallistui tutkijoiden lisäksi 114 henkilöä. Tutkimus oli laadullinen, etnografista tutkimusotetta soveltava ja sisälsi narratiivisia piirteitä. Tutkimustulokset osoittivat, että vuoropäiväkotien työntekijöiltä löytyi monipuolisia vahvuuksia hyödynnettäväksi työssään. Kasvatusyhteistyötä tukevia henkilökohtaisia ominaisuuksia olivat esimerkiksi huumorin käyttö ja empaattisuus. Perheisiin suhtautumisessa ja toimintatavoissa näkyivät muun muassa myönteisyys, luottamuksellisuus ja vanhempien kuuntelu. Asioihin suhtauduttiin ammatillisella otteella ja tarvittaessa esimerkiksi moniammatillinen tiimi kokoontui hankalia asioita pohdittaessa. Erityisesti vuorohoitoon liittyviä haasteita olivat esimerkiksi pienten lasten pitkät hoitopäivät, lasten suuri vaihtuvuus, tiedonkululliset ongelmat, äkilliset muutokset lapsen hoitovuoroissa ja perheiden elämäntilanteisiin liittyvät seikat. Yleisesti päivähoitoon liittyviä haasteita olivat esimerkiksi asioiden puheeksi ottamiseen liittyvät seikat, ristiriidat kasvatuskysymyksissä ja vanhempien välinpitämättömyys, kun työntekijät kertovat lapsen kehitykseen liittyvistä, huolta herättävistä asioista. Jännitteitä vuoropäiväkotikontekstiin toivat esimerkiksi se, että työntekijän käsitys lapsen edusta oli erilainen kuin vanhempien. Myös kokemus siitä, ettei asioihin pysty vaikuttamaan, oman työn rajojen tunnistamisen hankaluus, asioiden puheeksi otto vanhempia syyllistämättä, perheen ja päiväkodin käytäntöjen yhteensovittaminen, ajan vähäisyys vanhempien kohtaamiseen ja päätös siitä, kuinka paljon työssä on joustettava perheiden toiveiden mukaan, olivat seikkoja, jotka aiheuttivat jännitteitä työhön. Tunnistamalla vuoropäiväkotien henkilökunnan monipuolinen osaaminen ja vahvuudet sekä tiedostamalla haasteellisuudet voi kasvatusyhteistyö kehittyä entistä sujuvammaksi. Vuorohoidon henkilöstön osaamista voidaan lisätä ja vuorohoitojärjestelmää kehittää huomioimalla tutkimuksessa esille tulleet seikat arjen käytännöissä. Asiasanat: vuoropäivähoito, kasvatusyhteistyö, laadullinen tutkimus, etnografia, narratiivisuus