Sosiaalisen nousu ja paljas elämä : Arendt suhteessa Foucault'n ja Agambenin edustamaan biopolitiikan teoriaperinteeseen

Tutkielman tarkoituksena on vertailla Hannah Arendtin poliittista ajattelua biopolitiikan kahden keskeisen teoreetikon Michel Foucault’n ja Giorgio Agambenin ajatteluun. Arendt analysoi sosiaalisen nousua, jonka yhteydessä moderni hallinto on kiinnostunut ihmisestä ennen kaikkea ihmislajin biologisena edustajana. Michel Foucault’n teoria biovallasta puolestaan väittää, että ihmisestä on 1600- ja 1700-luvuilta lähtien kiinnostuttu hallinnollisesta näkökulmasta biologisina ruumiina ja väestöinä. Arendt ja Foucault analysoivat modernin nousuun liittyvää ilmiötä, jossa elämä ja hallinta kohtaavat uudenlaisella tavalla. Lisäksi molemmat ajattelijat käsittelevät tahoillaan biopolitiikan yhteyttä Stalinin Neuvostoliittoon ja Hitlerin Saksaan. Argumentoin, että Arendt voidaan ymmärtää biopolitiikan varhaisena teoreetikkona, koska Arendt ja Foucault analysoivat nähdäkseni pitkälti samaa ilmiötä ja ajoittavat sen lähes samaan historialliseen vaiheeseen. Tämä tulkinta kohtaa kuitenkin myös kritiikkiä: Roberto Esposito esittää, että biopolitiikan ja biovallan käsitteet eivät sovi Arendtin käsitteistöön ja katsoo ettei Arendtin teoriaa voida liittää biopolitiikan teoriaperinteeseen. Esitän, että ristiriita on vain nimellinen – Arendtin yhteydessä voidaan tarvittaessa käyttää biopolitiikan ja biovallan käsitteiden sijasta esimerkiksi biohallinnan käsitettä. Argumentoinkin muun muassa näillä perusteilla Espositoa vastaan, että Arendt ja Foucault analysoivat yhtä ja samaa ilmiötä. Agamben on ensimmäinen ajattelija, joka kytkee Foucault’n ja Arendtin ajattelun yhteen. Hänen biopolitiikka-aiheinen tuotantonsa yhdistelee elementtejä Foucault’n ja Arendtin ajattelusta ja siksi sen käsitteleminen auttaa selventämään näiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi Agamben kritisoi edeltäjiään: hänen mukaansa biopolitiikka on itse asiassa huomattavasti varhaisempi ilmiö kuin mitä Foucault väittää. Jos Arendt liitetään biopolitiikan teoriaperinteeseen, myös hän joutuu kohtaamaan Agambenin esittämän kritiikin. Arendtin liittäminen biopolitiikan tutkimuksen piiriin mahdollistaa useita kiinnostavia jatkokysymyksiä. Esimerkiksi pakolaisuus on ilmiö, jota voidaan lähestyä sekä Arendtin ajattelun että yleisesti biopolitiikan teorian kautta.