Johdanto. Jääkiekkomaalivahdin pelaaminen nykyjääkiekossa on erittäin teknistä ja täydellisyyteen pyrkivää. Maalivahdilta vaaditaan erinomaista motorista taitoa, mutta myös eri fyysisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi nopeutta ja ketteryyttä. Maalivahdin pelaaminen koostuu monista eri osa-alueista kuten liikkumisesta, pelin lukemisesta ja tietenkin torjumisesta. Torjumisessa pyritään kontrolloimaan kiekkoa, ohjaamalla se puolustuspelille edulliseen paikkaan tai ottamalla kiekko haltuun. Peli on nopeaa ja laukaukset ovat kovia, joten reaktioajalla uskotaan olevan suuri merkitys torjuntojen tekemisessä. Tässä tutkimuksessa tutkitaankin eri alkuverryttelyiden vaikutuksia reaktioaikaan, että maalivahti olisi heti jäälle päästyään valmis torjuntoihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään reaktioajan merkitystä torjumisessa.
Menetelmät. Tutkittavien joukko koostui 12 aktiivisesta jääkiekkomaalivahdista, jossa juniorisarjojen maalivahdit edustivat oman ikäluokkansa korkeinta sarjatasoa ja van
himmat maalivahdit edustivat kolmea korkeinta aikuisten sarjaa (ikä 18,3 ± 3,4 vuotta; pituus 1,82 ± 0,07 m; paino 77,4 ± 7,6 kg; siipiväli 1,88 ± 0,07 m). Jokainen tutkittava osallistui kuuteen eri mittaustapahtumaan, jotka sisälsivät tutustumiskäynnin, alkumittauksen, kolmen eri verryttelyn jälkeen tehdyn mittauksen sekä loppumittauksen. Eri verryttelyt olivat: aktiivinen, silmä-käsi-koordinaatio- ja yhdistelmäverryttely. Jokaisen tutkittavan mittaukset pyrittiin suorittamaan neljän peräkkäisen viikon aikana, jotta tuntuma laitteeseen säilyisi. Mittauslaite rakennettiin liikuntabiologian laitoksella tutkimusta varten. Laitteessa oli neljä halkaisijaltaan 0,10 m:n painiketta 1,10 m:n leveydellä ja 0,70 m:n korkeudella toisistaan. Keskellä reaktioaikataulua oli punainen piste, johon tutkittavan tuli kiinnittää katseensa. Reaktioaikataulun korkeus säädettiin tutkittavan henkilökohtaisen torjunta-asennon mukaan. Pisteen ympärillä sijaitsi neljä ledinauhaa, jotka osoittivat kukin yhtä painiketta. Tutkija ohjasi taulua kaukosäätimellä ja sai päättää minkä ledinauhoista sytytti. Ledinauhan sytyttyä vihreäksi, tutkittavan tehtävä oli reagoida mahdollisimman nopeasti ja painaa ledinauhan osoittamaa painiketta. Ledinauhan syttymisestä painikkeen painamiseen kulunut aika näkyi sekunnin tuhannesosan tarkkuudella kaukosäätimen näytöllä. Mittauksista saatuja reaktioaikoja verrattiin toisiinsa sekä maalivahdin tasoon, ikään ja lisäksi maalivahtia kuvaaviin tekijöihin, kuten aggressiivisuuteen tai kiekon kontrollointikykyyn.
Tulokset. Laitteen reliabiliteetti oli hyvä, sillä koehenkilöiden kahden parhaan mittauskerran aikojen korrelaatio oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (r = 0,980, p = 0,000). Kahden parhaan mittauskerran keskiarvojen keskimääräinen ero oli 2,6 % ja variaatiokerroin 1,8 %. Tutkittavien siipiväli (ulottuvuus) ei vaikuttanut reaktioaikaan, joten koeasetelma oli tasapuolinen kaikille. Kaikilla verryttelyillä oli positiivinen vaikutus reaktioaikaan, mutta vain silmä-käsi-koordinaatioverryttelyllä oli tilastollisesti lähes merkitsevä (p = 0,071) vaikutus toistomittausten varianssianalyysin mukaan. T -testin mukaan sekä silmä-käsi-koordinaatio- että yhdistelmäverryttely saivat aikaan tilastollisesti merkitsevät (p = 0,007; p = 0,040) parannukset reaktioaikoihin. Näiden kahden verryttelyn hyödyt olivat 0,010 – 0,015 s. Maalivahdin tason ja reaktioajan korrelaatio oli lähes tilastollisesti merkitsevä (p = 0,063), kun taas iän ja reaktioajan korrelaatio oli vahvempi (p = 0,022). Nopealla reaktioajalla oli lähes tilastollisesti merkitsevä (p = 0,095) yhteys parempaan kiekkokontrolliin. Maalivahdin pituus tai arvioitu aggressiivisuus ei korreloinut merkitsevästi reaktioaikaan.
Pohdinta ja johtopäätös. Perinteinen tennispallon heittelyä sisältävä alkuverryttely sai tieteellistä tukea ja on näin ollen hyödyllinen tapa ”herättää” reaktioaika parhaimmilleen ennen varsinaisia suorituksia jäällä. Reaktioajan merkitys torjumisessa näyttäisi olevan odotettua hieman vähäisempi. Tämän tutkimuksen perusteella nopea reaktioaika ei ole välttämätön edellytys korkealla tasolla pelaavalle maalivahdille, mikä tarkoittaa sitä, että muilla tekijöillä kuten esimerkiksi laukauksen lukemisella on suurempi rooli torjumisessa. Myöskään maalivahdin pelitapa ei ole yhteydessä reaktioaikaan, mikä vahvistaa pelin ”lukemisen” merkitystä. Nopealla reaktioajalla näyttäisi kuitenkin olevan positiivinen yhteys kiekon kontrollointikykyyn, eli torjuntojen laatu paranee nopeamman reaktioajan myötä.
...
