Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus toimintakykyyn ja elämänlaatuun olkanivelen labrumin repeämän korjausleikkauksen jälkeen

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli vertailla kahden eri kuntoutusohjelman vaikutuksia olkapään toimintakykyyn ja elämänlaatuun Bankart-leikkauksen jälkeen.

Tutkimukseen osallistui 45 Bankart-leikkauksessa ollutta potilasta Keski-Suomen keskussairaalan ortopedian ja traumatologian osastolta toukokuun 2006 ja joulukuun 2008 välisenä aikana. Kaikki potilaat aloittivat leikkauksen jälkeen tavanomaisen kuntoutushoidon. Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen potilaat satunnaistettiin joko interventioryhmään (n=23) tai kontrolliryhmään (n=22). Interventioryhmä toteutti 12 kuukautta kestävän kotona suoritettavan progressiivisen harjoitusohjelman ja kontrolliryhmä puolestaan jatkoi aiempien ohjeiden mukaisesti tavanomaista kuntoutushoitoa. Tulosmuuttujina olivat olkapään toiminnallinen haitta American Shoulder and Elbow Surgeons (ASES) –toimintakykymittarilla mitattuna, elämänlaatu Short Form 36 (SF-36) Health Survey –mittarilla mitattuna sekä olkapään lihasvoima ja liikelaajuus.

Ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja olkapään toiminnallisen haitan tai elämänlaadun suhteen 12 kuukauden seurannassa. Molemmat ryhmät saavuttivat tilastollisesti merkitsevän parannuksen olkapään toiminnallisen haitan suhteen. ASES-pisteet paranivat keskimäärin 16.4 (95% LV 10.2 – 22.5) pistettä interventioryhmässä, lähtötilanteen 78.3 (keskihajonta 17.1) pisteestä. Tavanomaisen kuntoutushoidon ryhmä paransi 13.1 (95% LV 6.8 – 19.4) pistettä, lähtötilanteen 78.7 (keskihajonta 17.1) pisteestä. Ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja yhdessäkään SF-36-elämänlaatumittarin kahdeksassa ulottuvuudessa. Molemmat ryhmät saavuttivat tilastollisesti merkitsevän parannuksen fyysisen toimintakyvyn, fyysisen roolitoiminnan ja koetun kivun ulottuvuuksissa. Harjoitusinterventioryhmä saavutti tämän lisäksi merkitsevän parannuksen psyykkisen roolitoiminnan ja sosiaalisen toimintakyvyn ulottuvuuksissa 12 kuukauden seurannan jälkeen. Ryhmien välillä ei myöskään havaittu merkitseviä eroja olkapään lihasvoimassa tai liikelaajuudessa. Molemmat ryhmät saavuttivat tilastollisesti merkitsevän parannuksen kaikissa lihasvoiman ja liikelaajuuden osioissa. Hoitomyöntyvyyttä seurattiin interventioryhmässä. Kuuden kuukauden harjoittelun jälkeen vain 20% ryhmäläisistä harjoitteli sovitun tavoitteen mukaisesti vähintään kaksi kertaa viikossa.

Tutkimustulosten perusteella kotona suoritettava kuntoutusohjelma ei tuottanut parempia tuloksia tulosmuuttujien suhteen kuin tavanomainen hoito. Molemmat harjoitusohjelmat ovat yhtä tehokkaita parantamaan olkapään fyysistä toimintakykyä ja potilaiden elämänlaatua artroskooppisen Bankart-leikkauksen jälkeen. Painotusta tulisi lisätä hoitomyöntyvyyden parantamiseen.

Avainsanat: olkanivel, Bankart, olkapään sijoiltaanmeno, labrum, toimintakyky, elämänlaatu, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

The aim of this study was to compare the effects of 12-months’ home-based exercise program versus usual care on self-reported disability, quality of life and shoulder function after arthroscopic Bankart repair on shoulder.

45 consecutive patients who were about to undergo arthroscopic Bankart repair participated to this study from the outpatient clinic of the Department of Orthopaedics and Traumatology in Central Finland Central Hospital between May 2006 and December 2008. All patients went through the same early postoperative rehabilitation protocol after the operation. Two months after the operation patients (n=45) were randomized into two groups. Exercise group (n=23) received a progressive 12 month’s home exercise program. Usual care group (n=22) received no additional guidance other than normal postoperative instructions. Self-reported disability was assessed with the American Shoulder and Elbow Surgeons (ASES) Standardized Shoulder Assessment Form and quality of life was assessed with the Short-Form 36 (SF-36) Health Survey. Shoulder function was assessed with objective shoulder strength and range of motion measurements.

No between-group differences were observed in self-reported disability or in quality of life after the follow-up. Both groups achieved a significant improvement in self-reported disability. Mean ASES score improved by 16.4 (95% CI 10.2 to 22.5) points in the exercise group, as the baseline score was 78.3 (SD 17.1). The usual care group improved by 13.1 (95% CI 6.8 to 19.4) points from the baseline 78.7 (SD 17.1). No significant between-group differences were observed in the changes in the eight dimensions of the SF-36 Health Survey. Both groups achieved a significant improvement in Physical Functioning, Role Physical and Bodily Pain dimensions at 12 month follow-up. Exercise group also achieved a significant improvement in Role Emotional and Social Functioning dimensions at 12 month follow-up. No significant between-group differences were observed in shoulder function. Both groups achieved a significant improvement in all aspects of shoulder strength and range of motion. Exercise compliance was recorded from the exercise group. After six months of training, only 20% of the patients were exercising according to the objective, at least twice a week.

The main results showed that home-based training was not superior with regards to self-reported disability, quality of life or shoulder-related function when compared to usual care in arthroscopic Bankart repair patients. More emphasis should be paid to increase exercise compliance to improve function.

Keywords: glenohumeral, Bankart, shoulder dislocation, labrum, function, quality of life, randomized controlled trial