Kolmas sektori - vanha ja uusi

Tämän artikkelin tausta on eräissä Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiössä (Cupore) viime vuosina tehdyissä suomalaista taiteen ja kulttuurin kenttää koskevissa analyyseissa. Nämä tutkimukset ja selvitykset ovat joko suoraan tai välillisesti kohdistuneet kolmannelle sektorille sijoittuviin toimijoihin kuten yhdistyksiin, säätiöihin, osuuskuntiin ja voittoa tavoittelemattomiin yhtiöihin. Empiirinen tarkastelu on tuonut esille ilmiöitä ja kehityskulkuja, jotka haastavat perinteistä tapaa ymmärtää kolmannen sektorin toimijoiden luonne sekä pakottavat arvioimaan uudelleen sen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Todetut muutokset nostavat esille monia kysymyksiä. Voidaanko puhua jopa sellaisesta uudesta kolmannesta sektorista, joka rakenteellisella tavalla uudistaa kansalaisyhteiskuntalähtöisten toimijoiden luonnetta, asemaa ja roolia suomalaisessa yhteiskunnassa? Tämän artikkelin tarkoituksena on esittää käsityksiä suomalaisen kolmannen sektorin luonteesta sekä arvioida muutospaineita, jotka kohdistuvat siihen sekä laajemmin pohjoismaiseen kolmanteen sektoriin. Pyrkimyksenä on siis vastata ensimmäiseen yllä mainituista kysymyksistä. Tulkinnat perustuvat edellä mainittuihin havaintoihin taide- ja kulttuuritoiminnan alueelta sekä kolmatta sektoria, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaaehtoistyötä käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Artikkelin yksi kysymys kuuluukin, missä määrin kulttuurin kolmannen sektorin tila ja viimeaikainen kehitys istuvat kolmatta sektoria yleisesti koskeviin käsityksiin.