Sylvia Plath kuoleman käsikirjoittajana

Artikkelissa tarkastellaan itsemurhan ja lapsenmurhan kysymyksiä amerikkalaisen kirjailijan Sylvia Plathin (1932−1963) tuotannossa sekä kirjailijan elämään kohdistuvissa representaatioissa. Analysoin Plathille omistetun nettifoorumin Sylvia Plath Forum kirjoituksia sekä erityisesti runon ”Edge” tulkintoja Plath-tutkimuksessa. Teoreettisena lähtökohtana toimii René Girardin mimeettisen halun teoria. Plathin elämäntarinan kohdalla mimeettisen halun tematiikan tekee relevantiksi kolmiodraama, joka rakentui Plathin, hänen aviopuolisonsa kirjailija Ted Hughesin ja tämän rakastajattaren Assia Wevillin välille. Hughes toimi kolmiodraaman kärkenä, naisten jaetun halun kohteena, mutta eräissä elämäkerroissa Plath näyttäytyy Wevillin (mimeettisen) toiminnan ensisijaisena motivaation lähteenä. Plathin tapaan Wevillkin tappoi itsensä kaasulla – kuusi vuotta Plathin jälkeen. Teko ei kuitenkaan ollut Plathin itsemurhan suora kopio, sillä Wevill vei mukanaan kuolemaan myös nelivuotiaan lapsensa. Plathin ja Wevillin representaatioita vertailemalla totean, että erityisesti Sylvia Plath Forumilla Wevill on monella tapaa Toinen nainen: hän edustaa normista poikkeavaa naiseutta ja äitiyttä, kun taas lapsiaan tappavalta kaasulta suojellut ja miehelleen uskollisena pysynyt Plath kuvataan hyvänä ja kunniallisena. Toisaalta foorumilla pohditaan, oliko myös Plath harkinnut lastensa hengen riistämistä. Runoa ”Edge” onkin tulkittu kirjailijan fantasiana tai jopa suunnitelmana.