Lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien ja lääkäreiden yhteistyö perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa

TIIVISTELMÄ Sulkakoski, M. 2016. Lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien ja lääkäreiden yhteistyö perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu–tutkielma, 84 s., 8 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien ja heidän kanssaan yhteistyössä työskentelevien lääkäreiden näkemyksiä ammattiryhmiensä välisestä yhteistyöstä suomalaisessa perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa. Tutkimuksessa selvitettiin miten lääkeitä määräävät sairaanhoitajat ja lääkärit tekevät yhteistyötä perusterveydenhuollon vastaanotoilla, mitkä tekijät tukevat yhteistyötä ja millaisia haasteita siihen liittyy. Lisäksi haluttiin kartoittaa, millaista yhteistyötä jatkossa toivotaan. Haastatteluihin osallistui 9 lääkkeitä määräävää sairaanhoitajaa ja 8 lääkäriä (n=17). Haastattelut toteutettiin lääkkeitä määräävän sairaanhoitajan ja lääkärin parihaastatteluina (n=8). Yhdessä haastattelussa oli mukana kaksi hoitajaa. Haastattelut toteutettiin viiden eri sairaanhoitopiirin alueella perusterveydenhuollon toimintayksiköissä keväällä 2015. Kaikilla tutkimukseen haastatelluilla oli kokemusta sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiseen liittyvästä ammattiryhmien välisestä yhteistyöstä. Aineiston analyysi suoritettiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen perusteella lääkärin ja lääkeitä määräävän sairaanhoitajan yhteistyön tekemisen tavat vaihtelivat toimintayksiköissä. Vaihtelua esiintyi mm. lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien työnkuvissa, konsultaatio- ja viestinvälityskäytännöissä sekä koulutus- ja hoitosuunnitelmatyöhön liittyvissä yhteistyökäytännöissä. Jokaisessa työyksikössä oli löydetty omat, työntekijöille parhaiten sopivat, tavat tehdä ammattityhmien välistä yhteistyötä. Toisille jo käytössä olleet arkipäiväiset toimintatavat saattoivat toisille olla vasta tulevaisuuden visioita. Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisen nähtiin palvelevan parhaiten potilaiden lievien akuuttien infektioiden hoitoa. Hoitosuunnitelmien rooli yhteistyön välineenä vaihteli. Niitä oli laadittu ammattiryhmien välistä yhteistyötä monin eri tavoin hyödyntäen. Hoitosuunnitelmia oli tehty kuitenkin vasta hyvin vähän ja niihin suhtauduttiin kirjavasti. Yksilöllisiä hoitosuunnitelmia pidettiin potilaan hoidolle ja yhteistyön sujumiselle tärkeinä, mutta ajan puute nähtiin suurena ongelmana hoitosuunnitelmien laadinnassa. Kiire esti usein myös vapaan potilasasioista keskustelun ja heikensi mahdollisesti erilaisista ammatillista vahvuuksista saatavaa synergiaetua. Yhteistyötä tukevina tekijöinä esiin nousivat mm. toisten osaamisen tunteminen sekä keskenään läheiset työtilat. Työtovereiden hyvä keskinäinen tuntemus ja pitkä yhteinen työhistoria olivat luottamuksen ja sujuvan yhteistyön kulmakiviä. Tulevaisuudessa yhteistyötä halutaan tehdä joustavasti yhteisistä käytännöistä keskenään sopien. Yhteistyön taustalla valtakunnalliset hoitosuositukset ovat tärkeitä, sillä kirjattujen paikallisten hoitopolkujen päivittämiseen ja perehdyttämiseen ei arjessa juurikaan ollut aikaa. Ammattiryhmien välisen yhteistyön tehostamiseksi työtilojen läheiseen sijoitteluun ja vapaan keskustelun mahdollistamiseen tulee jatkossa kiinnittää vastaanottotoiminnassa huomiota. Potilastuntemuksen hyödyntäminen ja potilaiden oikeaan ohjautumiseen panostaminen on tärkeää. Tietojärjestelmäongelmiin tulee löytää nopea ratkaisu. Lääkkeitä määräävien sairaanhoitajien osaamista halutaan tämän tutkimuksen perusteella hyödyntää jatkossa myös lääkelistojen tarkistamistyössä. Ammattiryhmien välinen yhteistyö tukee potilaiden terveyden edistämistä, kun erilaisia ammatillisia vahvuuksia pystytään käyttämään optimaalisesti hyväksi. Onnistunut ammattiryhmien välinen yhteistyö edellyttää perusterveydenhuollon toiminnan järjestämistä niin, että aikaa todelliselle ammattiryhmien väliselle yhteistyölle on jatkossa käytettävissä. Järjestämisen pohjaksi tarvitaan lisää tutkimustietoa. Myös potilaiden näkemyksiä moniammatillisen yhteistyön vaikutuksista terveytensä hallinalle tulisi kartoittaa. Avainsanat: ammattiryhmien välinen yhteistyö, sairaanhoitajan lääkkeenmäärääminen, perusterveydenhuolto, sairaanhoitajat, lääkärit