“Quam mirabilis per omnen orbem terrae cultura!” : ihminen, ympäristö ja rakennettu maisema antiikin ja 1400-luvun ajattelussa

2000-luvun ympäristöhistorian tutkimuksissa on painotettu ihmisen muovanneen maapallon ulkoasua radikaalisti viimeisimmän 500 vuoden aikana. Kehityksen taustalla on usein nähty teknisen ja tieteellisen kehityksen aiheuttama omanarvontunnon nousu ja ympäristöön kohdistuneet utilitaristiset asenteet. Tässä artikkelissa tarkastellaan uuden ajan alun asenneilmapiirin taustoja. Pääkohteina ovat 1400-luvun italialaiset humanistioppineet, joiden on katsottu esittäneen filosofisesti perusteltuja ihmiskeskeisiä näkemyksiä ja vaikuttaneen merkittävällä tavalla myöhempien luontoon utilitaristisesti suhtautuneiden käsitysten kehitykseen. Artikkelissa tarkastellaan teemoja, joita 1400-luvun kirjoittajien tekstit ovat tarjonneet myöhemmälle utilitaristiselle kehitykselle, sekä niitä antiikista periytyviä filosofisia ja uskonnollisia kirjoituksia, jotka avasivat varhaismodernin ajan kirjoittajille mahdollisuuksia legimitoida ihmisen oikeudet ympäristön rajattomaan muokkaamiseen. Kolmanneksi tarkastellaan ihmisen ja luonnon suhteen rakentumisen välineitä antiikin ja 1400-luvun utilitaristisissa teksteissä.