Suomalaisten suhtautuminen lasten kotihoidon tukeen

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä mieltä lasten kotihoidon tukijärjestelmästä Suomessa ollaan ja tunnistetaanko siihen liittyvää naisen työmarkkina-aseman heikentymistä. Kotihoidon tuki on yleisin hoitovapaan muoto ja sitä käytetään lähes joka perheessä, jossa on alle kolmevuotiaita lapsia. Tukijakson keston pituus vaihtelee paljon ja siitä on kehittynyt erityisesti naisia ja naisten asemaa koskettava perhe-etuus. Lasten kotihoidon tuella on Suomessa poikkeuksellisen vankka institutionalisoitunut asema ja tukijärjestelmän olemassaoloa perustellaan perheiden valinnanvapauden suurella merkityksellä. Kotihoidon tukijärjestelmä on ollut jo pidemmän aikaa muutospaineiden alla, mutta toistaiseksi muutoksia ei ole tehty. Yleisesti keskustelu kotihoidon ja päivähoidon välillä on ollut yhteiskunnallisesti merkittävä ja tunteita herättävä aihe. Useimmiten pikkulapsiperheiden ja asiantuntijoiden näkemykset kotihoidon tuesta ja sen seurauksista poikkeavat toisistaan. Tutkimuskirjallisuudessa kotihoidon tukea kritisoidaan paljon, ja sen katsotaan tukevan sukupuolten välistä työnjaon erikoistumista lastenhoidon ja ansiotyön välillä, mistä on seurannut muun muassa naisten ja miesten välistä epätasa-arvoistumista työelämässä sekä naisen työmarkkina-aseman heikentymistä. Tutkimuksen aineistona on käytetty Perhebarometria vuodelta 2014, jossa on mukana 2619 vastaajaa. Valmiin kvantitatiivisen kyselyaineiston teemana on perhepolitiikka ja siitä löytyi riittävästi tähän tutkimusasetelmaan soveltuvia muuttujia. Analysointimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia sekä askeltavaa logistista regressioanalyysia. Tutkimustulosten mukaan nykyisen kotihoidon tukijärjestelmän pituuden lisäämisen ja korvaustason nostamisen kannatusta selittävät voimakkaimmin koulutustaso, sukupuoli, perheen nuorimman lapsen ikä sekä mielipiteet kotihoidon ja päivähoidon vaikutuksista pienen lapsen kehitykselle. Pitkien perhevapaiden negatiivisen vaikutuksen tunnistaminen naisten tasa-arvoon työelämässä riippuu koulutustasosta, sukupuolesta, elämänvaiheesta sekä sukupuolten välisestä työnjaosta.