Pohjois-Karjalan aikuisväestön liikunnan harrastaminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Pohjois-Karjala koostuu kolmesta seutukunnasta ja 13 kunnasta. Se on vajaan 165 000 asukkaan maakunta. Pohjois-Karjalaa on luonnehdittu omaleimaiseksi ja vetovoimaiseksi maakunnaksi. Tämän pro gradu -tutkielman päätehtävänä on tutkia Pohjois-Karjalan aikuisväestön liikunnan harrastamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Päätehtävä jäsentyy osakysymyksiksi, joiden avulla tarkastellaan muun muassa pohjoiskarjalaisten kunto- ja arkiliikunnan harrastamista, suosituimpia liikuntamuotoja ja liikuntapaikkojen käyttöä. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena. Kysely lähetettiin 1500 Pohjois-Karjalan maakunnan asukkaalle vuosina 2005 ja 2015. Tutkimus rajattiin koskemaan aikuisväestöä. Vuoden 2005 aineiston otoksen määräksi täsmentyi 1439 henkilöä, kun taas vuoden 2015 otoksesta 1468 henkilöä oli aikuisia. Vuonna 2005 vastausprosentti oli 61 ja vuonna 2015 vastausprosentti oli 54. Vuoden 2005 ja 2015 aineistojen tietoja on verrattu tutkimuksessa keskenään. Lisäksi vuoden 2015 aineiston tuloksia arkiliikunnan ja kuntoliikunnan harrastamisesta sekä liikkumisen esteistä on verrattu keskeisimpien taustamuuttujien suhteen. Näitä taustamuuttujia ovat sosioekonomiset selitystekijät ja asuinolosuhteet. Suosituimpia arkiliikunnan muotoja olivat vuonna 2005 ja 2015 kotityöt, kaupassa käynti ja postin haku. Kävelylenkkeily ja pyöräily olivat liikuntamuodoista suosituimpia. Lisäksi hiihto oli suosittua syksy-/talviaikaan. Kevyen liikenteen väylät oli liikuntapaikoista selvästi suosituin. Pohjois-Karjalan liikuntakulttuurin muutoslinjana näkyy liikuntapaikkojen käytön kasvaminen vuosien 2005 ja 2015 välillä. Sisäliikuntapaikkojen käyttö lisääntyi merkittävästi kymmenessä vuodessa. Lisäksi kuntosalin suosio kasvoi huomattavasti, mikä on näkyvä merkki kuntosalibuumista. Erityisesti työttömät harrastivat niukasti kuntoliikuntaa. Merkittävin liikkumisen este oli ajanpuute. Se oli merkittävämpi liikkumisen este ansiotyössä käyvien ja opiskelijoiden/koululaisten keskuudessa kuin eläkeläisillä ja työttömillä. Liikuntaharrastuksen hinta oli työttömillä ja vähiten tienaavien ryhmässä merkittävin liikkumisen este. Perinteisemmät liikuntamuodot ovat tutkimusajanjaksossa menettäneet hieman suosiotaan. Nykyisessä liikuntakulttuurissa liikuntamuotojen kirjo on entistä suurempi.