"Nuorten syrjäytyminen puhuttaa ja niin pitääkin" : diskurssianalyyttinen tutkimus nuoria koskevasta syrjäytymiskeskustelusta Helsingin Sanomien artikkeleista

Abstract

Tutkimuksessani selvitän, millainen kuva nuorten syrjäytymisestä rakentuu mediassa. Tutkimukseni aineistona on Helsingin Sanomissa vuonna 2012 julkaistut tekstit. Tutkimus pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja aineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan sosiaalista todellisuutta tuotetaan erityisesti kielen kautta. Konstruktionistinen näkemys sosiaalisista ongelmista ohjaa kiinnittämään huomion niihin sosiaalisiin käytäntöihin ja prosesseihin, joissa tietyt ilmiöt määritetään ongelmiksi. Toimijoiden ohella on tarkasteltava sitä sosiaalista ympäristöä, jossa ongelmien määrittely tapahtuu. Tiedotusvälineet vaikuttavat siihen, mitkä asiakysymykset nimetään ongelmiksi, mitkä niistä nousevat julkisuuteen ja kenen määritteleminä.

Tutkimukseni aineiston analyysissä muodostui viisi tulkintarepertuaaria, joiden kautta kuvaa nuorten syrjäytymisestä voi tarkastella eri näkökulmista. Tulkintarepertuaarit ovat: syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tukeminen, syrjäytymisvaarassa olevan nuoren ilman tukea jääminen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen hyöty, nuorten syrjäytymisen uhka sekä nuorten miesten syrjäytymisriski. Vahvimmin niistä nousivat esiin kolme ensimmäistä tulkintarepertuaaria. Syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tukemisen repertuaarissa nuorista rakentui kuva, jonka mukaan heidän syrjäytymiskehitykseensä on mahdollista puuttua eri tavoin, kun syrjäytymisuhka otetaan todesta riittävän ajoissa. Pyrkimys integroida nuoret yhteiskunnan normaliteettiin kouluttautumisen ja työn kautta nousi vahvasti esiin. Nuoren ilman tukea jäämisen repertuaari luo vahvan ristiriidan särön edelliseen repertuaariin nähden, joka korosti nuoren tukemisen tärkeyttä syrjäytymiskehitykseen puuttumiseksi. Ilman tukea jäämisen repertuaarissa vaikeuksien keskellä oleva nuori jää vaille tukea tai sopivaa apua. Hänen nähtiin jäävän tuetta usein yhteiskunnan riittämättömien resurssien vuoksi. Syrjäytymisen ehkäisemisen hyödyn repertuaarissa syrjäytymisestä aiheutuu yhteiskunnalle kallis hinta. Nuoret nähdään yhteiskunnan tulevaisuuden rakentajina ja työvoimaresurssina, sen taloudellisena ja inhimillisenä pääomana. Myös nuoret itse hyötyvät syrjäytymisen ehkäisystä saadessaan mielekkään elämän aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Heidän syrjäytymisensä ehkäisyllä varmistetaan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus.

Kuvaa nuorten syrjäytymisestä mediassa rakensivat pääasiassa eri asiantuntijat, ammatti-ihmiset, virkamiehet ja myös poliitikot. Syrjäytymisriskissä olleet tai olevat nuoret osallistuivat itse harvoin keskusteluun. Sen sijaan syrjäytyneitä ei keskusteluun osallistunut lainkaan, mikä ymmärrettävää onkin, sillä hyvin harva nuori identifioi itsensä syrjäytyneeksi. Onhan se ulkoapäin annettu määritelmä, johon on vaikea samastua.