Lajianalyysi. Pituushyppy on suoritus, jossa huippupituushyppääjät 18–23 askeleen vauhdilla ponnistavat 0,20 m pitkältä puiselta lankulta mahdollisimman pitkälle samassa tasossa lankun kanssa olevaan tasaiseen hiekkakasaan. Arviolta noin 95 % hypyn pituudesta muodostuu vauhdista ja ponnistuksesta. Parhaimmat mieshyppääjät lähestyvät lankkua noin 10–11 m/s nopeudella ja ponnistuksessa jalkaan hetkellisesti kohdistuvat törmäysvoimat saattavat ylittää 5000 N. Aikaa ponnistukseen jää hyppääjän nopeudesta ja tekniikasta riippuen hyvin vähän (0,110–0,130 s). Ponnistuskulmat maailmanluokan hyppääjillä vaihtelevat 15–27º välillä, joskin optimaalisiksi ponnistuskulmiksi on tutkimusten perusteella ehdotettu kulmia 17–23º. Ponnistuksen kannalta suositellut polvikulmat ovat melko korkeita 166º miehille ja 161º naisille. Paremmat hyppääjät kykenevät säilyttämään suuremman polvikulman verrattuna heikompitasoisiin hyppääjiin.
Urheilija-analyysi. Vuonna 2012 maailman 20 parasta miespituushyppääjää o
livat keskiarvoisesti 1.85 m pitkiä ja painoivat 76 kg. Parhaiden hyppyjen keskiarvo tällä ryhmällä oli 8,26 m. Pituushypyn ponnistuksena on tavoitteena saavuttaa riittävästi pystysuuntaista nopeutta menettämättä kuitenkaan kovin paljoa vaakasuuntaista nopeutta. Lähestymisnopeudella on kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti lähes lineaarinen suhde hyppypituuden kanssa ja esimerkiksi yli 8 m hyppääminen vaatii käytännössä vähäiselläkin vaakasuuntaisen nopeuden menetyksellä yli 10 m/s lähestymisnopeutta. Askelten rytmityksessä on hyppääjien välillä jonkin verran eroja, mutta yleensä kolmanneksi ja toiseksi viimeistä askelta hieman pidennetään ja viimeistä lyhennetään eli tehdään ”kaksoisponnistus”.
Harjoittelu. Monipuolisen lapsuus- ja nuoruusvaiheen yleistaitojen ja lajitaitojen harjoittelun tuloksena pituushypyn lajitaito pyritään kehittämään lähes valmiiksi huippuvaiheeseen siirryttäessä. Tietylle määrälle yleistaitoharjoittelua on kuitenkin tilaa myös erikoistumisen jälkeen. Pituushyppääjä tarvitsee fyysisten ominaisuuksien kannalta nopeutta vauhtijuoksuun, räjähtävää reaktiivista voimantuottoa ponnistuksessa sekä jalan riittävää jäykkyyttä eli ”stiffnessiä” ponnistustilanteessa. Nopea voimantuotto ja nopeus kehittyvät parhaiten yhdistetyllä sekä maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelulla että pikajuoksuharjoittelulla. Kovatasoiselle urheilijalle, jolla kehitettäviä ominaisuuksia on useita, useatavoitteinen blokkiperiodisaatio on tutkimusten mukaan tehokas harjoittelun jaksottamismalli.
...
