Students' perceptions about the use of oral feedback in EFL classrooms

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lukiossa opiskelevien oppilaiden näkökulmia ja mielipiteitä yleisesti palautteen antoon liittyen. Pääpaino oli suullisessa palautteessa, ja tutkimus pyrki selvittämään, milloin, miten ja kuinka paljon suullista palautetta annetaan englannin kielen tunneilla lukiossa, sekä millaista suullista palautetta lukiolaiset haluaisivat saada, ja mistä kielen osa-alueista. Palautteen anto on tärkeä osa oppimista ja opettamista. Palautteen antoa luokkahuoneessa on tutkittu aiemmin, ja usein tutkimukset ovat keskittyneet esimerkiksi korjaavaan palautteeseen ja sen eri muotoihin niin oppilaan kuin opettajan kannalta, tai kirjalliseen palautteeseen. Suullista palautetta on kuitenkin tutkittu vähemmän, eikä tutkimuksia suullisen palautteen käytöstä keskittyen oppilaan näkökulmaan ole tehty montaa. Siksi tämä tutkimus tuo uutta tietoa aiheesta, ja on tärkeä osa palautteen annon tutkimisen osa-aluetta. Tutkimus on määrällinen, sisältäen hieman laadullisia piirteitä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselyä, joka koostui väittämistä ja kahdesta avoimesta kysymyksestä. Aineisto muodostui 93 lukioikäisen opiskelijan täyttämistä kyselyistä. Kyselyt kerättiin itäsuomalaisessa lukiossa, ja kaikki osallistujat täyttivät kyselyn samaan aikaan paperille, jonka jälkeen tulokset syötettiin tietokoneelle, ja niitä jaoteltiin tarkempiin alaluokkiin. Dataa tulkittiin sisällönanalyysin keinoin ja SPSS- ohjelman avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oppilaat haluavat saada palautetta osana englannin kielen opetusta, ja oppilaiden tuntemukset olivat kaikin puolin positiivia palautteeseen liittyen. Eniten palautetta annettiin luokkahuoneessa, ja kielen kaikista osa-alueista annettiin melko paljon palautetta. Opettaja antoi palautetta eniten kiertämällä luokassa, ja koko luokalle kerralla. Kysyttäessä, millaista suullista palautetta oppilaat haluavat, eniten palautetta toivottiin kirjallisista tehtävistä sekä kieliopista. Oppilaat toivoivat enemmän henkilökohtaista palautetta. Monet oppilaista olivat valmiita käyttämään suullisen palautteen saamiseen myös vapaa-aikaansa. Suullisen palautteen toivottiin osoittavan virheet, tai auttamaan päättelemään virheet itse. Sekä positiivista että negatiivista palautetta arvostettiin, ja palautteen haluttiin motivoivan ja kehittävän. Tutkimus vastasi tutkimuskysymyksiin hyvin, ja antoi lisää tietoa oppilaiden näkemyksistä palautteeseen ja erityisesti suulliseen palautteeseen liittyen. Tutkimus oli kuitenkin melko suppea, eikä sen tuloksia voi yleistää laajemmin. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia suullista palautetta oppilaan näkökulmasta vielä laajemmin, ja käyttää määrällisen tutkimuksen lisänä laadullisia keinoja, kuten haastattelua. Oppilaan ja opettajan näkemyksiä olisi oleellista myös verrata, jotta saataisiin kokonaisvaltaisempi kuva aiheesta.