Poikien kielellisten taitojen diskurssit ja representaatiot opettajahaastatteluissa

Abstract

Kandidaatintutkielmani käsittelee poikien kielellisiin taitoihin liittyviä diskursseja ja representaatioita opettajahaastatteluissa. Kielelliset taidot on tutkimuksessa määritelty kirjoittamisen, puheviestinnän, lukemisen ja kielitiedon taidoiksi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja opettajien puheessa rakentuu ja millaisina poikien kielelliset taidot puheessa representoituvat. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii diskurssintutkimus. Diskurssintutkimuksessa keskeistä on kielen sosiaalinen ja todellisuutta muokkaava luonne. Tutkimusaihettani lähestyn diskurssin ja representaation käsitteiden avulla. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla kahdelta äidinkielen ja kirjallisuu-den opettajalta Keski-Suomessa tammikuussa 2016. Aineiston analyysin viitekehyksenä on käytetty ideationaalista metafunktiota, joka linkittyy representaation käsitteeseen. Analyysissä olen tarkastellut opettajien sananvalintoja, intensiteettiä ilmaisevia valintoja sekä kieltoja ja myöntöjä. Kielellisten taitojen osa-alueiden ympärille hahmottui kolme diskurssia: kypsymättömät roh-kelikot, lukemisen tylsyys ja epämuodikkaat kirjat sekä sinne päin -diskurssi. Diskurssien näkökulmasta kielelliset taidot representoituivat muun muassa biologiasta lähtöisiksi ja sosiaalisissa suhteissa rakentuviksi. Useimmiten opettajat kielensivät käsityksiään pojista ja heidän kielellisistä taidoistaan epävarmuuden kautta. Tutkimustulokset toisintavat perinteisiksi miellettyjä maskuliinisia piirteitä, kuten aktiivista toimijuutta ja konkreettista tekemistä. Vaikka opettajat ilmensivät epävarmuutta vastauksissaan, oli heillä jonkinlainen yleistetty käsitys pojista tuottajina, lukijoina ja kielitiedon hallitsijoina.