Yläkouluikäisten somalipoikien kokemuksia koululiikunnasta ja koulusta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten somalitaustaisten poikien kokemuksia koululiikunnasta ja koulusta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten somalitaustaisia oppilaita voidaan huomioida koululiikunnassa paremmin. Somalitaustaisten oppilaiden kokemusten pe-rusteella tutkimuksessa pyritään saamaan tietoa koululiikunnan ja koulun mielekkyydestä sekä siitä, miten liikuntatunneista voisi tehdä viihtyisämpiä oppilaille. Tutkimus oli menetelmälliseltä ratkaisultaan laadullinen, ja siinä oli piirteitä fenomenologis-hermeneuttisesta lähestymistavasta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta yläkoulussa opiskelevaa somalialaistaustaista oppilasta. Haastateltavat olivat iältään 14–17 -vuotiaita ja heillä oli kaikilla vähintään yksi vuosi peruskoulua käytynä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina toukokuussa 2015 haastateltavien koulussa. Teemoja olivat uskonto, rasismi, vuorovaikutussuhteet ja koulukiusaaminen. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin ja sen analysoimisessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Haastatellut oppilaat kokivat koululiikunnan ja koulun tärkeäksi osaksi elämäänsä. Koululii-kunnassa oppilaat kokivat pärjäävänsä ja saavansa onnistumisen kokemuksia. Oppilaat pitivät uskontoa tärkeänä osana elämäänsä, mutta se ei heidän mielestään vaikuttanut heidän koulun-käyntiinsä eikä koululiikuntaan. Haastatelluista oppilaista osa oli kokenut rasismia koulussa joko opettajan tai oppilaiden taholta. Haastateltavien kokema rasismi ilmeni ihonväriin tai kansallisuuteen liittyvinä negatiivisina ilmauksina. Vuorovaikutussuhteista nousi esille se, että haastateltavat työskentelevät mieluummin koulussa ryhmässä kuin yksin. Kansallisuudella ei ollut merkitystä ryhmien tai ystävien valinnassa. Haastateltavat pitivät liikuntatunneista eikä kiusaamista esiintynyt liikuntatunneilla. Ystävien välinen trash talk eli ’läpän heitto’oli kuitenkin yleistä. Sitä haastateltavat eivät kokeneet haitalliseksi. He pitivät koululiikunnan aktiivisuudesta ja kokivat tuntien aiheet mielekkäinä. Myös vapaa-ajan liikunta oli oppilaille tärkeä osa arkea. Haastateltavien kokemukset koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta olivat kaiken kaikkiaan ristiriitaisia; enemmistö ei ollut kokenut kiusaamista. Yksi vastaajista kertoi, että kaikkia koulun maahanmuuttajaoppilaita kiusattiin, kun mediassa nousi esiin negatiivisia asioita. Tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavien vastaukset erosivat paljon toisistaan, joten jokainen oppilas tulee ottaa huomioon yksilönä, eikä tietyn uskontokunnan tai kansallisuuden edustajana. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan kasvattaminen on vielä kesken ja vähäinenkin rasismin esiintyminen koulussa aiheuttaa sen, että koulusta ei synny sitä turvallista ympäristöä, johon opetussuunnitelmassa pyritään. Liikunnanopetus tarjoaa monikulttuurisuuteen kasvattamiselle mainiot olosuhteet oppiaineen toiminnallisen luonteen vuoksi, joten opettajien tulisi pystyä jokapäiväisessä toiminnassaan kasvattamaan oppilaita suvaitsevaisuuteen liikunnan avulla.