Sotilaan fyysinen toimintakyky, immunologiset tekijät ja hormonaalinen tila pitkäkestoisessa taisteluharjoituksessa

Sotilas tarvitsee hyvää fyysistä toimintakykyä kaikissa tilanteissa. Taistelukentän olosuhteet voivat kuitenkin asettaa haasteita toimintakyvyn ylläpidolle ja aiheuttaa sotilaan ylikuormittumista, mikä nähdään muutoksina sotilaan fysiologisissa vasteissa ja kehonkoostumuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sotilaiden immunologisissa ja hormonaalisissa vasteissa sekä kehonkoostumuksessa tapahtuvia muutoksia pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aikana ja selvittää fyysisen kunnon yhteyksiä näihin muutoksiin. Varusmiesten (n=49, ikä 20 ± 1 v, pituus 179 ± 7 cm, paino 73,8 ± 7,8 kg; rasvaprosentti 12,6 ± 3,7 %; BMI: 23 kg/m2) fyysinen kunto mitattiin ennen taisteluharjoituksen alkua. Kehonkoostumusta ja seerumin insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n (IGF-1), tuumorinekroositekijä alfan (TNF-α), interleukiini 6:n (IL-6) ja leptiinin pitoisuutta, sekä kreatiinikinaasin (CK) aktiivisuutta mitattiin viisi kertaa 27 vuorokautta kestäneen taisteluharjoituksen aikana. Taisteluharjoituksen aikana tapahtui merkitsevää laskua (p<0.05) koehenkilöiden kehon painossa (2,3%), rasvamäärässä (7,7%) ja lihasmassassa (2,2%) (p<0.05), mutta ne palautuivat taisteluharjoituksen lopussa lähtötasolleen. Seerumin IGF-1- (22%) ja leptiinipitoisuus (66%) vähenivät ja kreatiinikinaasiaktiivisuus kasvoi (88%) merkitsevästi (p<0.05) taisteluharjoituksen aikana, mutta palasivat samoin lähtötasolleen taisteluharjoituksen lopussa. Ylävartalon dynaaminen ja keskivartalon staattinen voima olivat yhteydessä positiivisesti (r= 0.37, p<0.05) IGF-1-pitoisuuden muutoksen ja negatiivisesti (-0.34, p<0.05) kreatiinikinaasiaktiivisuuden muutoksen kanssa. Tulokset osoittavat, että sotilaiden kehonkoostumuksessa sekä hormonaalisissa ja immunologisissa vasteissa tapahtui pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aikana negatiivisia muutoksia, jotka viittaavat sotilaiden kuormittuneen fysiologisesti. Koska hyvän ylävartalon dynaamisen ja keskivartalon staattisen voiman havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä sotilaiden fysiologisen kuormittumisen kanssa, voidaan pitkäkestoisen taisteluharjoituksen aikaista fysiologista kuormittumista ehkäistä, kehittämällä sotilaiden ylä- ja keskivartalon lihasvoimaa.