"Poliittinen pohjavirtaus tässä maassa ei kulje kohden sosialisointia tai sosialismia" : tarkastelussa Kokoomuksen, SDP:n ja SKDL:n eduskuntadiskurssi pääomamarkkinoiden vapauttamisesta Suomessa vuosilta 1970-1992

Tässä tutkimuksessa kuvataan taloudellisen diskurssin muutosta Suomen eduskunnassa keynesiläisyydestä monetarismiin sekä tähän muutokseen yhdistettävästä pääomamarkkinoiden vapauttamisesta käytyä eduskuntadiskurssia. Tutkimuksessa nostetaan esiin kuinka Kokoomus, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue sekä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto suhtautuivat pääomamarkkinoiden vapauttamiseen partisaaniteorian näkökulmasta. Pääomamarkkinoiden vapauttamiseen liittyen tutkimuksessa on tarkasteltu puolueiden suhtautumista pankki- ja yrityssektorin kansainvälistymiseen, arvopaperilainsäädännön modernisointiin, siirtymiseen hintalainsäädännöstä kilpailulainsäädäntöön, valuuttasäännöstelyn purkamiseen sekä valuutan kelluttamiseen. Nämä voidaan nähdä pääomamarkkinoiden vapauttamiseen liittyvinä diskursseina yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa uusliberalismiin yhdistettävän monetarismin toimiessa uudistusten eräänlaisena metanarratiivina. Suomessa pääomamarkkinoiden vapauttaminen ei tapahtunut yksittäisenä päätöksenä, vaan se toteutettiin asteittaisena prosessina 1980-luvun alusta alkaen. Tarkastelussa olleiden puolueista Kokoomuksen ja SKDL:n suhtautuminen oli perinteisen partisaaniteorian mukainen. SKDL nosti useassa yhteydessä esiin rahapoliittisen itsenäisyyden kaventumisen pääomamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. He esittäytyivät pienen pääoman puolueena ja vastustivat pääomamarkkinoiden integraatiota. Kokoomus sen sijaan suhtautui talouden rakenteellisen uudistamisen prosessiin kaikista myönteisimmin. SDP puolestaan joutui usein pääministeripuolueena toteuttamaan uudistuksia, jotka olivat partisaanioletuksen vastaisia. Heidän voidaankin nähdä toimineen usein vasemmiston ideologisella ja retorisella kentällä sekä olleen tällä kentällä ns. suuren pääoman puolue. Taloudellisen diskurssin vaihtuminen keynesiläisyydestä monetarismiin toteutui eduskunnassa viimeistään Holkerin hallituksen vaihduttua Ahon porvarihallitukseen. Ecu-kytkennän yhteydessä vuonna 1991 eduskunnan diskurssiin nousi näkyvästi esiin monetarismille tyypillinen matalan inflaation tavoite. SDP suhtautui muutokseen pääasiassa myönteisesti muistuttaen kuitenkin, että matalan inflaation tavoite ei saanut tarkoittaa alhaisen työttömyyden syrjään laittamista talouspoliittisena tavoitteena. Suomen Pankin asetettua markan 8.9.1992 kellumaan merkittävimpien monetarististen politiikkauudistusten voidaan nähdä olleen Suomessa toteutettu.