Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistävään kerhotoimintaan liittyvä yhteistyö eri toimijoiden kuvaamana

Anttilainen, J. 2015. Lasten ja nuorten kerhotoimintaan liittyvä yhteistyö eri toimijoiden kuvaamana. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu-tutkielma, 59s., 2 liitettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta edistävää yhteistyötä toteutetaan ja millaisia kehittämishaasteita yhteistyön toteuttamiseen liittyy. Tutkielman pohjana on käytetty Van Ackerin ym. (2011) yhteistyön teoreettista mallia oppituntien ulkopuolisten liikuntamahdollisuuksien tarjoamiseksi. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingissä vuoden 2013 touko-syyskuun aikana käyttäen menetelmänä teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä kolmetoista: kolme rehtoria, kolme urheiluseurojen edustajaa, kolme nuoriso-ohjaajaa, kaksi seurakunnan työntekijää, yksi liikunnanopettaja ja yksi Koululiikuntaliiton edustaja. Nuoriso-ohjaajien haastattelu tapahtui ryhmähaastatteluna. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Yleisesti yhteistyötä pidettiin tärkeänä. Koulut olivat yhteistyön keskiössä ja useimmiten yhteistyön kuvattiin liittyvän koulujen kerhotoimintaan. Kerhotoiminnan toteuttajana toimi yleensä urheiluseura. Urheiluseurojen keskinäinen yhteistyö ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa oli tiivistä. Seurojen yhteistyö liittyi usein kerhotoiminnan lisäksi harjoitusolosuhteisiin. Nuorisotoimi teki myös tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa, mutta oli muutoin hyvin itsenäinen toimija. Seurakunnat järjestivät aktiivisesti kerhotoimintaa, mutta niiden tekemä liikuntaan liittyvä yhteistyö liittyi yleensä koulujen liikuntasalien lainaukseen. Koululiikuntaliitto on jäänyt kouluille etäiseksi ja muille toimijoille täysin vieraaksi. Yhtenä suurimpana haasteista yhteistyön kuvauksissa korostui yhteistyön henkilösidonnaisuus. Rehtorit olivat merkittävässä asemassa onnistuneen yhteistyön kannalta. Myös lasten ja nuorten omien toiveiden kuuntelu ja osallistaminen takasi onnistuneen yhteistyön. Urheiluseurat painivat myös olosuhteisiin liittyvien haasteiden kanssa koulujen liikuntasalien käytön aiheuttaessa suurimmat kustannukset. Yhteistyön lisäämiselle oltiin avoimia. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että koulut ovat lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistämisessä avainasemassa. Lapset ja nuoret on helposti tavoitettavissa ja koulujen sijainti on usein keskeinen. Koulujen arki on kuitenkin hektistä ja siksi liikunnallisten toimintojen toteuttajia kaivataan muualta. Yhteistyössä koulujen kanssa järjestetään paljon kerhotoimintaa ja liikunnallisia kerhoja toivotaan myös lisää. Iltapäiväkerhotoiminta ei kuitenkaan ainakaan nykymuodossaan toimi urheiluseuroille, joissa ei ole päätoimisia työntekijöitä. Urheiluseurat tekevät keskenään yhteistyötä parhaan mahdollisuutensa mukaan, mutta ovat hyvin riippuvaisia muista toimijoista muun muassa harjoitusolosuhteiden osalta ja erityisesti kunnallisesta päätöksenteosta. Seuroissa toivotaan lisää vaikuttamismahdollisuuksia. Yhteistyötä toivotaan lisää myös muun muassa nuorisotoimen kanssa. Seurakuntien kanssa yhteistyötä tehdään vähän, mutta ne järjestävät aktiivisesti kerhotoimintaa. Seurakuntien mahdollisuudet lasten ja nuorten liikunnan edistäjinä tulisikin tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisessä. Asiasanat: yhteistyö, fyysinen aktiivisuus, kouluikäiset, paikallisyhteistyö, sisällönanalyysi