Bryophyte diversity in semi-natural grasslands : the effects of habitat quantity and quality

Edeltäneiden vuosisatojen maatalouskäytännöt loivat elinympäristöjä, joihin tänä päivänä viitataan perinnebiotooppeina. Siirtymä moderniin maatalouteen on muiden maankäytön muutosten ohella vähentänyt näitä biologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti arvokkaita elinympäristöjä murto-osaan entisestä. Perinnebiotoopeille tyypillinen avoimuus, vähäravinteisuus ja säännölliset häiriöt tekevät niistä biologisesti monimuotoisia elinympäristöjä. Perinnebiotooppien pinta-alan pienenemisen ja pirstoutumisen seurauksena on ollut useiden lajien uhanalaistuminen. Jäljellä olevien perinnebiotooppien laatua uhkaa etenkin hoidon riittämättömyys. Sammalet ovat kooltaan pieniä ja ekologialtaan riippuvaisia sopivista mikrohabitaateista, mikä tekee niistä hyviä elinympäristön indikaattoreita. Tässä pro gradu -työssä tutkin sammalten monimuotoisuutta ja siihen vaikuttavia ekologisia tekijöitä perinnebiotooppiniityillä. Tarkastelin häiriötyypin (hoito laiduntamalla tai niittämällä), maisemarakenteen (elinympäristön määrä) ja paikallisten ympäristömuuttujien (häiriöintensiteetti, maaperän ominaisuudet, kilpailu) merkitystä. Aineisto kerätiin 24 niittykohteelta, jotka sijaitsivat pääasiassa Keski-Suomen alueella. Tutkimushetkellä 12 niittyä oli laitumena ja 12 niittyä hoidettiin niittämällä. Tulosten perusteella häiriötyyppi eli hoitomuoto ei vaikuta sammalten kokonaislajimäärään, mutta pesäkekärkisten (akrokarppisten) lehtisammalten määrä oli korkeampi laidunnetuilla kohteilla. Pesäkekärkiset sammalet hyötyivät laiduneläinten tallauksesta, kun taas pesäkekylkiset (pleurokarppiset) sammalet vähenivät laidunnuksen tai niiton seurauksena. Sammalten monimuotoisuus tutkituilla perinnebiotoopeilla riippui ensisijaisesti elinympäristön laadusta, etenkin maaperän ominaisuuksista ja kasvualustojen monipuolisuudesta. Elinympäristön määrällä eli maisemarakenteella tai niityn pinta-alalla ei ollut yhteyttä sammalten monimuotoisuuteen. Putkilokasvit eivät suoraan vaikuttaneet sammalten lajimäärään, mutta pohjakerroksen karike vähensi sammalten peittävyyttä. Tämän tutkimuksen perusteella perinneympäristöjen laadun huonontumisella on suurempi merkitys sammalyhteisöille kuin perinnebiotooppien pinta-alan paikallisella tai alueellisella vähenemisellä.