Varhaiskasvatuksen erityisopettajien käsityksiä hyvin toimivasta ammatillisesta yhteistyöstä : "varhaiskasvatuksen erityisopettaja on joka paikan höylä, se tekee yhteistyötä kaikkien kanssa"

TIIVISTELMÄ Sippola Pirjo. VARHAISKASVATUKSEN ERITYISOPETTAJIEN KÄSITYKSIÄ HYVIN TOIMIVASTA AMMATILLISESTA YHTEISTYÖSTÄ – ”Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on joka paikan höylä, se tekee yhteistyötä kaikkien kans-sa. Erityispedagogiikan pro gradu -työ. Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitos, 2015. 93 sivua. Julkaisematon. Varhaiskasvatuksessa lasten vanhempien, kasvattajien ja eri asiantuntijoiden välisellä yhteistyöllä on tärkeä merkitys lapsen yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen rakentumisessa. Inklusiivisen pedagogiikan vuoksi yhteistyön merkitys on entisestään kasvanut. Varhaiskasvatuksen erityisopettajalla on vastuullinen rooli tuoda tähän yhteistyöhön erityispedagogista osaamistaan. Jatkuvasti kehittyvä varhaiserityiskasvatus ja siinä toteutettava tavoitteellinen yh-teistyö, vaativat varhaiskasvatuksen erityisopettajalta hyviä yhteistyötaitoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on varhaiskasvatuksen erityisopettajan hyvä ammatillinen yhteistyö. Kiinnostuksen kohteena oli kartoittaa, mistä rakentuu varhaiskasvatuksen erityisopettajan yhteistyö, ja luoda käsitys siitä, millaisia tekijöitä hyvä ammatillinen yhteistyö sisältää. Kartoittavaan kyselyyn osallistui 29 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa. Heistä viisi osallistui lisäksi teemahaastatteluun, joka toimi tämän tutkimuksen ensisijaisena aineistonkeruumenetelmänä. Tutkimus toteutettiin lähinnä noudattamalla fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto analysoitiin pääosin käyttämällä fenomenografista analyysimallia, jolloin tulkinta on tapahtunut aineiston kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tutkimus osoitti, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien yhteistyö oli monitahoista, ja sitä määrittivät paljolti varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat sekä kuntakohtaiset erot. Hyvä ammatillinen yhteistyö koettiin muodostuvan erilaisista tekijöistä, joita olivat tavoitteellinen tiedonsiirto ja yhteinen käsitteistö, työn arvostuksen ja arvojen kohtaaminen toimijoidensa välillä, riittävät saavutettavuus, koko- ja aikaresurssit, toimivat käytänteet, yhdessä pohdinta ja ideointi sekä vuorovaikutusosaaminen. Lisäksi tärkeäksi tekijäksi muodostui oman ammatillisen osaamisen kehittyminen, joka oli toisaalta merkittävä tekijä hyvässä ammatillisessa yhteistyössä, mutta toisaalta myös hyvän yhteistyön tulos. Hyvään ammatilliseen yhteistyöhön johtavien tekijöiden osuus painottui eri tavoin eri toimijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Asiasanat: asiantuntijuus, varhaiserityiskasvatus, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, yhteistyö