Sijaisperheiden biologisten lasten kokemuksia perhe-elämästä

Tutkielmassa tuodaan esille sijaisperheiden biologisten lasten kokemuksia perhe-elämästä ja arjesta. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksan 10–15-vuotiaan lapsen henkilökohtaisesta haastattelusta. Haastatelluista lapsista tyttöjä oli viisi ja poikia kolme. Lapset olivat viidestä eri perheestä. Perheet olivat toimineet sijaisperheinä pitkäaikaisesti ja niissä oli kolmesta viiteen sijoitettua lasta. Haastateltavat valikoituivat eteläsuomalaisen perhehoitoyksikön kautta. Tutkielman kontekstin muodostavat sijaisperheiden arki ja perhe-elämä. Aiheen taustoittamiseksi työssä käsitellään laajemmin perhettä, perhesuhteita, perheiden arkea ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Teemahaastattelulla kerätyn aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Tutkielman tuloksissa nostetaan esille biologisten lasten moninaisia kokemuksia sijaisperheessä elämisestä. Pääosin lapset kokivat perhe-elämän positiivisena ja huolettomana. Biologiset lapset kokivat sijoitetut lapset perheeseen kuuluviksi. Perheen biologiset lapset olivat olleet pieniä ensimmäisen sijoitetun lapsen tullessa perheeseen, joten heillä ei ollut juuri muistikuvia muunlaisesta perhe-elämästä. Merkitystä on myös sijoitettujen lasten iällä heidän tullessa perheeseen. Esiinnousseet huolet liittyivät siihen, jos sijoitetusta lapsesta pitää luopua ja kuinka sijoitetut lapset pärjäävät myöhemmin elämässään. Sijaissisarussuhteissa esiintyi jonkin verran ristiriitoja. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia, mutta positiivisempia verrattuna aikaisemmin toteutettuihin sijaisperheitä koskeviin tutkimuksiin.