Melua mittaavan langattoman anturiverkon klusterointi

Langattomat anturiverkot soveltuvat moniin eri käyttötarkoituksiin, mutta anturisolmujen niukat resurssit asettavat kuitenkin omat haasteensa. Erityisesti anturisolmujen energiaa tulisi säästää, jotta verkon elinikä olisi mahdollisimman pitkä. Energiankulutusta voidaan vähentää jakamalla anturisolmut ryhmiin, klustereihin. Klusterointiprotokollan suoritus tapahtuu kierroksittain sisältäen yleensä seuraavat neljä vaihetta: pääsolmun valinta, klusterin muodostus, datan kokoaminen ja tiedonsiirto. Klusterointiprotokollan valinta voi olla haastavaa, sillä valintaan vaikuttaa monet tekijät. Klusterointiprotokollalle asetetut tavoitteet vaihtelevat ja ne määräytyvät usein sovelluksen vaatimusten mukaan. Myös pääsolmun ominaisuudet voivat vaihdella ja pääsolmun valinta voidaan tehdä todennäköisyyteen perustuen, deterministisesti tai ennalta määräten. Klusterin muodostuksessa täytyy huomioida mm. klustereiden lukumäärä, koko ja tiheys sekä klustereiden sisäinen topologia. Lisäksi datan kokoamispiste täytyy sijoittaa oikein ja arvioida aiheuttaako datan kokoamisesta johtuva viive ongelmia. Myös klusterin sisäinen ja klustereiden välinen tiedonsiirto täytyy huomioida klusterointiprotokollan valinnassa. Reititystä käsitellään erikseen, koska tiedonsiirto on keskeinen osa klusterointiprotokollan II toimintaa. Työssä kerrotaan myös melusta ja melun mittauksesta langattomassa anturiverkossa, esitellään kivimurskaimen melua mittaava langaton anturiverkko sekä vertaillaan MH-LEACH ja DSBCA -klusterointiprotokollan toimintaa kyseisessä verkossa.