Yksinäisyyden kokeminen nuoruusiässä : WHO-Koululaistutkimus

Maiju Perälä (2015). Yksinäisyyden kokeminen nuoruusiässä. WHO-Koululaistutkimus. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 93 s., 9 liitettä. Nuorten koettua yksinäisyyttä on tärkeää selvittää, jotta tunnistetaan tekijöitä jotka ovat yhteydessä nuorten henkiseen pahoinvointiin, ja osataan puuttua yksinäisyyden kokemiseen varhaisessa vaiheessa. Nuoruudessa yksinäisyyden kokeminen on yleisempää kuin muissa elämänkulun vaiheissa. Pro gradu -tutkielmassani selvitin yksinäisyyden kokemisen yleisyyttä 13- ja 15vuotiailla pojilla ja tytöillä. Lisäksi tutkimuksessani tarkasteltiin ystävyyssuhteiden, itsetunnon ja perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen yläkouluikäisillä. Aineistonani oli WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2010 Suomen aineisto. 13- ja 15-vuotiaat nuoret (n=4624) vastasivat anonyymisti kyselylomakkeeseen koulun oppitunnilla. Ystävyyssuhteiden, itsetunnon ja perhetekijöiden yhteyttä nuorten yksinäisyyden kokemiseen selvitettiin ristiintaulukoinnilla. Yhteyksien tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin khiin neliötestillä. Ystävyyssuhteiden laatua kuvaavista tekijöistä muodostettiin faktorianalyysin perusteella summamuuttujat erikseen pojille ja tytöille. Yksinäisyyden yhteyttä yksilöllisiin ja perheeseen liittyviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla. Sukupuolten välillä oli eroa yksinäisyyden kokemisessa, sillä tytöt kokivat poikia yleisemmin itsensä usein yksinäisiksi. 15-vuotiaat tytöt raportoivat 13-vuotiaita yleisemmin yksinäisyyden kokemuksia, pojilla vastaavaa ikäryhmien välistä eroa ei havaittu. Pojat arvostivat ystävien olemassaoloa, kun taas tytöt sitä, että ystävät osoittivat välittämistä ja läsnäoloa. Pojilla havaittiin yhteys myös ystävien lukumäärän ja yksinäisyyden kokemisen välillä, mitä vähemmän pojilla oli ystäviä sitä yleisemmin he kokivat itsensä yksinäisiksi. Myös huono itsetunto oli yhteydessä nuorten yksinäisyyden kokemiseen, tytöillä tämä oli yleisempää kuin pojilla. Uusperheessä asuvilla nuorella oli ydinperheen nuoreen verrattuna suurempi riski kokea yksinäisyyttä. Keskinkertainen tai huono kiintymyssuhteen laatu äitiin oli yhteydessä nuoren usein kokemaan yksinäisyyteen. Nuorten yksinäisyyden kokemista selittivät yksilölliset ja perheeseen liittyvät taustatekijät. Koska nuoret viettävät eniten aikaa koti- ja kouluympäristössä, sekä vanhempien että opettajien on hyvä tarkkailla yläkouluikäisen nuoren hyvinvointia, ja kehittää keinoja ennaltaehkäistä yksinäisyyttä varhaisessa vaiheessa. Tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen hallitseminen auttavat nuorta toimimaan perheympäristössä ja solmimaan ystävyyssuhteita, tässä koululla on tärkeä opetus- ja kasvatusvastuu perheen rinnalla. Avainsanat: yksinäisyys, nuoret, ystävät, perhe