International students' perceptions on their adaptation to Indonesia and their intercultural relationship development : special focus on differences in communication styles and the role of English as a lingua franca

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kansainväliset opiskelijat kuvaavat sopeutumistaan Indonesiaan. Sopeutumista tarkastellaan erityisesti niiden ihmissuhteiden valossa, joita opiskelijat loivat Indonesiassa. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää opiskelijoiden näkemyksiä siitä, miten kulttuuriset viestintätyylien erot sekä Englanti lingua franca -kielenä vaikuttivat ihmissuhteiden kehittymiseen. Tutkimusote on laadullinen. Tutkimukseen osallistujat valittiin yhdistämällä lumipalloja mukavuusotantatapoja. Tutkimusjoukoksi valikoitui 11 opiskelijaa, joista 10 osallistui AIESEC-järjestön työharjoitteluohjelmaan, kun taas yksi tutkimukseen osallistujista oli AFS-ohjelman oppilasvaihdossa. Aineisto kerättiin sähköpostitse käyttämällä puolistrukturoituja avoimia haastattelukysymyksiä. Aineiston analysointi toteutettiin induktiivista teema-analyysiä käyttäen. Tutkielman tulokset osoittavat, että opiskelijoiden sosiaalinen verkosto koostui pääosin kansainvälisistä sekä kantaväestön kanssa solmituista ihmissuhteista. Vastaajat kokivat nämä ihmissuhteet tärkeänä sopeutumista edistävänä tekijänä. Toinen tekijä, joka edesauttoi vastaajien sopeutumista Indonesiaan, oli heidän henkilökohtaiset ominaisuutensa. Lisäksi kokemuksella kohdemaan hyvästä valmiudesta vastaanottaa tulijat näytti olevan suuri sopeutumista edistävä merkitys. Jotkut vastaajista toisaalta kokivat kohdemaan valmiuden vastaanottaa tulijat heikoksi, sillä he kokivat paikallisilta saamansa suuren huomion epämukavaksi. Tällä kokemuksella näytti olevan negatiivinen vaikutus näiden vastaajien sopeutumiseen. Aineistosta nousi esiin seuraavat kolme tekijää, jotka edistivät opiskelijoiden kansainvälisten ihmissuhteiden muodostumista; kansainvälisten kontaktien hyvä englannin kielen taito, kokemus samanlaisuudesta sekä fyysinen läsnäolo. Sen sijaan ihmissuhteiden kehittymistä indonesialaisten kanssa rajoitti indonesialaisten heikko englannin kielen taito, epäsuora viestintätyyli ja vähäinen itsestäkertominen. Fyysinen läsnäolo sekä hyvä englannin kielen taito puolestaan nähtiin edesauttavan syvempien ihmissuhteiden kehittymistä heidän kanssaan.

The present study examines international students’ views on their adaptation to Indonesia. A special focus is on exploring how the relationships the students established during their sojourn affected their adaptation to Indonesia. The study further focuses on investigating how the students perceived cultural differences in communication styles and the use of English as a lingua franca affected their relational development process. The study was qualitative in nature. The sampling method used in this study was a mixture of snowball and convenience sampling. The number of research participants was eleven. Ten of the respondents participated in an AIESEC internship program whereas one respondent took part in an AFS exchange program. The data was gathered via e-mail by using semi-structured open-ended questions and was analyzed by using inductive thematic analysis. The analysis revealed that the respondents’ social networks consisted mainly of host and international ties. These relationships were perceived significant for their adaptation to Indonesia. Another factor that enhanced the respondents’ cross-cultural adaptation was the personal characteristics they possess. Lastly, host country receptivity was perceived another factor that enhanced the students’ cross-cultural adaptation. In case of some of the respondents, host country receptivity was, however, inhibiting adaptation as the respondents experienced the big amount of attention they received from local people uncomfortable. Analysis revealed three factors that enhanced relational development with the students’ international ties; international contacts’ good English language skills, the perceived similarities and proximity. Instead, Indonesians’ limited English skills, their tendency to use indirect communication style and their low level of self-disclosure were perceived inhibiting the relational development with Indonesians. Proximity and good English skills of those host nationals with whom the students established more intimate relationships were perceived as important factors that enhanced relational development.