Relating with the other in naturecultures : ethics and well-being in Elfquest comics

Tutkielma tarkastelee eettistä Toisen kohtaamista Elfquest -sarjakuvassa. Elfquest on yhdysvaltalaisten Wendy ja Richard Pinin vuodesta 1978 lähtien omakustanteena julkaisema populaari fantasiagenreen kuuluva sarjakuvasarja. Se sijoittuu Kahden kuun maailmaan, jota asuttavat mm. haltiat, peikot ja ihmiset. Elfquest rakentuu haltioiden alkuperän, autenttisuuden ja identiteetin etsinnän varaan ja siinä korostuvat erilaisten elämäntyylien ja maailmankuvien sovittelu ja yhteenkuuluvuus. Mukailen etiikan määrittelyssäni Emmanuel Levinasin filosofiaa, jonka mukaan Minä tulee subjektiksi vastuussaan Toista kohtaan. Tämä eettinen, interpersoonallinen suhde edeltää ontologiaa eli olemista, tietämistä ja moraalia. Etiikkaa kuvaavat Minän ruumiillinen herkkyys ja haavoittuvuus sekä ääretön, epäsymmetrinen ja pakkomielteinen vastuu Toista kohtaan. Ankkuroin etiikan merkitystä aineelliseen todellisuuteen yhdistämällä ekokriittiseen luentaani posthumanismin ja hyvinvointitutkimuksen näkökulmia. Kriittinen posthumanismi suhtautuu epäillen ihmisen ja inhimillisyyden käsitteisiin sekä humanismin perintöön. Hyödynnän Donna Harawayn kumppanuuslajien figuuria, jossa materiaalinen ja historiallinen, ruumiillinen ja semioottinen, luonto ja kulttuuri lysähtävät yhteen luontokulttuureiksi. Hyvinvoinnin käsitteellistän erityisesti eudaimoniana eli itsen mahdollisuuksien toteuttamisena tai kukoistuksena. Analyysissäni etiikkaa, hyvinvointia ja kumppanuuslajeja nivovat yhteen neljä teemaa: kuuluminen, tunnistaminen, parantuminen ja uudistuminen. Henkilöhahmot, joiden avulla suunnistan sarjakuvan aukkoisessa ja täydentämistä vaativassa kerronnassa ja omassa hermeneuttis-fenomenologisessa lähiluvussani, kuvastavat Paul Ricoeurin narratiivisen identiteetin käsitettä, jossa yhdistyvät samuus ja itseys. Elfquest osoittaa, miten koti turvapaikkana on uhattu, ja kuulumisen tunnetta luonnehtii yhteisön tiettyyn ympäristöön sopeutunut elämäntyyli. Lajien sekoittuminen kumppanuudessa, yhteisöllinen hyväksyntä, anteeksianto sekä muistaminen, jonka toisen kohtaaminen synnyttää, vahvistavat yksilön persoonallista sitkeyttä tai joustavuutta. Parantumisen teemassa pahuus nähdään tahtona omistaa toinen, ja kärsimys ja kipu osana elämän tarkoituksen etsintää ja identiteetin eheytymistä. Lopuksi tarkastelen subjektia ajassa, jossa ero toiseen näyttäytyy rajoittuneisuutena, kasvatuksena ja hetkessä elämisen menetyksenä. Samalla havaitsen, että nämä sarjakuvan tulkintani ovat muuntuvia, sillä tulkitsija suhteessaan Toiseen kyseenalaistaa oman olemassaolonsa. Populaarikulttuurin kuluttaminen voi olla nautinnon ja haavoittumisen luonnehtimaa identiteettityötä, jonka suhde Toiseen tekee mahdolliseksi. Tätä luontokulttuurista mahdollisuutta syventää ihmislajin hyvinvointia, jota toiset lajit kannattelevat, tulisi hyödyntää kestävän kehityksen kasvatuksessa.