Minäkö pitäisin oopperasta? : tutkivan oppimisen opetusmenetelmä oopperakasvatuksessa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten tutkivan oppimisen menetelmällä voidaan opettaa oopperaa. Tarkastelussa on keskitytty siihen, miten opiskelijoiden käsitykset oopperasta ja asenteet oopperaa kohtaan muuttuvat tutkivan oppimisen prosessin aikana ja miten opiskelijoiden kyky ymmärtää oopperamusiikkia kehittyy. Tutkimus on tehty Itä-Suomen yliopistossa Savonlinnan kampuksella toteutetusta Tutkivan oppimisen projektista, johon osallistui neljä luokanopettajaopiskelijaa. Projekti toteutettiin yhteistyössä Savonlinnan oopperajuhlien kanssa vuonna 2014.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusstrategia on fenomenologinen. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla lomakehaastatteluilla ja osallistuvan havainnoin kautta. Aineistoon kuuluu lisäksi projektin aikana tuotettu materiaali, johon sisältyy muun muassa projektiryhmän tekemä video ja projektin loppuraportti. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen, jossa käytettiin apuna teemoittelua.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että tutkivan oppimisen menetelmää voidaan soveltaa hyvin taito- ja taideaineiden opetukseen kuten musiikkikasvatukseen ja oopperakasvatukseen. Sen kautta yksilö oppii uusia tietoja ja hän pystyy työstämään omia käsityksiään ja ajatuksiaan oopperasta. Työtapa mahdollistaa syväoppimisen, mikä auttaa yksilö kokemaan oopperaa kokonaisvaltaisesti ja sillä on vaikutusta yksilön ajattelutaitoihin ja asenteisiin. Sen kautta voidaan oppia ja kehittää taitoja ymmärtää ja kuunnella musiikkia. Oppimista tapahtuu kun yksilö on motivoitunut ja hän panostaa työskentelyyn.

Oopperasta oleviin käsityksiin vaikuttavat muiden ihmisten mielipiteet ja omat ennakkokäsitykset. Käsitykset oopperasta saavat vaikutteita olevien ja olemattomien kokemusten perusteella. Tutkimustulokset osoittavat, että yksilön käsityksiä ja mielikuvia pystytään muuttamaan. Mitä enemmän yksilö sai tietoa ja kokemuksia oopperasta, sitä helpompi siitä oli muodostaa käsitys, sitä ymmärsi paremmin ja oma mielipide muuttui selkeämmäksi. Oopperamusiikkia oli sitä helpompi kuunnella, mitä enemmän sitä kuunteli ja mitä enemmän yksilöllä oli tietoa ja taitoa musiikin jäsentämiseen.

Yksilön taidot jäsentää oopperaa olivat yhteydessä oopperasta pitämiseen ja sen ymmärtämiseen. Mitä enemmän tietoa ja kokemuksia oopperasta on, sitä positiivisempia mielipiteet sitä kohtaan ovat. Oopperan ymmärtäminen teoksena johti oopperasta pitämiseen. Oopperan ymmärtämisen kannalta oli tärkeää, että yksilö sai siitä aitoja kokemuksia, sillä oopperan koko olemus avautuu vasta kokonaisena monitaiteellisena esityksenä. Yksilön kielteinen suhtautuminen oppimiseen voi estää yksilöä muuttamasta käsityksiään.

Oopperan luokitteleminen korkeakulttuuriksi ja eliittitaiteeksi on ongelmallista, sillä se aiheuttaa torjuntaa oopperaa kohtaan. Oopperakasvatuksen tehtävä on korjata näitä virheellisiä käsityksiä. Ooppera on sellaista, mistä kaikki ihmiset pystyvät nauttimaan. Tapa tuoda oopperaa ihmisille ja kehittää heidän taitoaan ymmärtää sitä on ottaa se mukaan perusopetukseen. Tutkiva oppiminen ja oopperakasvatus kehittävät yksilöä kokonaisvaltaisesti. Tutkivan oppimisen menetelmä ja oopperakasvatus soveltuvat täysin peruskouluun, sillä ne kohtaavat tavoitteellisesti erityisesti vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kanssa.